- Project Runeberg -  Finska Forstföreningens Meddelanden / XXIII bandet. Häfte 1-4/XXIII nide. Vihko 1-4 /
55

(1879-1913)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

55

aprikoivat, saaden enemmän tai vähemmän selvää niistä,
noitten tupsulatvain kuiskehia tarkatessaan — kertoilisivat
ilta-auringon viime valossa; ja kuuset, tummia, synkkiä
mur-heenajatuksia mieleen tuoden, valittelevat runkojaan
huoju-lellen sitä, että niin säälimättömästi usein heidän vartaloaan
silvotaan, ajattelematta lainkaan minkälaisia sydänvikoja heille
siitä on seurauksena. Jos sitten vielä ympärillemme
katselemme, saattaa luon lirisevän puron reunalla, joka
pyhättömme läpi juoksee, kasvaa joku pihlaja, kertoen tarujaan
— perintönä saamiaan esivanhemmiltaan entisiltä ajoilla,
kuinka sen oksille tietäjät ijänikuiset ripustelivat
uhritarpei-taan, sen lehtikön alla pyhiä toimituksiaan pitivät. Kenties
joku leppäkin muistelee niitä kesäisiä päiviä, jolloin vallalon
paimenpoika sen kuorta kiskoi, sillä pajunvasaista keppiiiän
kirjaillakseen. — Onhan siinä jo silloin seuraa —
puhumattakaan siivin lentävistä, jalan neljän juoksevista ja maassa
matelevista — yksinäiselle metsänystävälle! Vai mitä arvelette ? —
Tämmöisiä kuvia saa nähdä siellä ja täällä liikkuessaan
ja semmoiset paikat ne seutujen yksitoikkoisuudessa ovat
omiaan mieltä virkistämään. Vaan, jos lisäksi noiden
luet-telemiemrae puiden joukosta tapaa harvinaisempia yksilöjä,
lisää se vaan riemastustamme. Kun liikuskelee lehtoisen
Vuoksen rantamilla, jotka lihavuudesta uhkuvat — Heinjoen,
Antrean ja Muolaan rajamailla — kohtaa n. s. lehtoniittyjä
ja niillä jalompia puulajejamme jotka vielä ovat häviöltä
säilyneet. Niinpä lisää lehdokon kauneutta lehmus (Tilia
cordata) herttamaisine, vaahtera (Acer platanoides)
sormi-maisine leveine lehtineen. Ja jos onni on meille oikein
suotuisa, tapaamme samassa ryhmässä saarninkin (Fraxinus
exelsior).

Nähdessään tällaisia lehdokoita, soisi että ne aina
olisivat pyhitetyt, aina rauhoitetut ja suojatut ulkoapäin tulevia
hyökkäyksiä vastaan. Mutta valitettavasti saa usein kokea, että
juuri edellä kuvailemamme metsiköt, jotka kauneudellaanja har-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 01:41:06 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/fiforst/23/0065.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free