Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
21
lopulta peittänyt itse puronkin; ^tmtøysteømm-saminalistossa
kasvoi joukko ruohoja ja heiniä (Equisetum palustre,
Stella-ria crassi folio, Viola palustris, Menyanthes, Carex
tihordor-rhiza, C. heleonastes, Eriophorum angustifolium y. in.).
Muutamat osat olivat kehittyneet vähän tiiviimmiksi ja
kuivemmiksi Paludella-letoiksi ja näiden keskelle oli alkanut
ilmestyä pieniä rämemättäitä Sphagnum-l&jien, Paludellan ja I ly
litium trichoidesm muodostamina. Jotenkin samantapaisen
kehityksen olen tavannut useiden lähdesilmien tulvehtivilla
reunoilla samoissa seuduissa. — Eri lähdesuot saattavat
kuitenkin olla melkoisesti erilaisia, ja niinpä on Hult1)
samoilla seuduilta kuvannut koko lailla toisenlaisen
kehityskulun.
Ne suuret suot, jotka löytyvät maamme pohjoisosan
salomailla, sijaitsevat suureksi osaksi selvästi viettävällä
maalla. Monin paikoin ou pohjavesi aivan selvästi
juoksevaa. onpa moniaalla soiden puhki todellisia purojakin.
Nämät suot ovat kyllä, kuten heti seuraavassa tulemme
näkemään, suurimmaksi osaksi soistuneita kangasmaita. Ei
ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, ett’eivätkö ne käsittäisi
myös suuren joukon muinaisten jokien ja purojen
tulvarantoja. Moni näistä soista on kenties juuri saanutkin ensim
mäisen alkunsa jonkun pienen puron tai ehkäpä vaan
pienoisen lähdesilmän reunoilla 2).
C. Kangasmaiden soistuminen.
Monet seikat viittaavat epääinättömästi siihen, ett’eivät
maamme suurimmat suot ole saattaneet syntyä ainoastaan
järvien umpeenkasvamisen tai tulvamaiden soistumisen kautta,
josta, taas välttämättömyydellä seuraa, että alkuaan
kuivanpuoleiset kangasmaat — siis metsämaat, sillä luonnoutilassa-
’) Hjalmar Il.elt och Ragnar Hult: op. cit., siv. 50—52.
4) Yrt. myös V. Borg: Piirteitä soittomme kehityksestä. Luonnon
Ystävä 1903, siv. 157.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
