Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
47
regressivinen aste käsittää ainoastaan kapean reunuksen
nevan ympärillä, koko keskiosa on progressivista. Monasti
progressiviuen neva näyttää melkein Suorastaankin
seuraavan rämettä, niin että regressivinen neva-aste melkein jää
pois.
Eteläsuomalaisissa soissa ei toisinaan huomaa
muunlaisia regressioilla kuin sivuilla 33—34 kuvattua, välistä ei edes
sellaista. Näin on myös laita saksalaisten „IIochmoorien".
Niissä tapaa hyvin vähän jälkeä regressivisestä kehityksestä.
Bayerin l) soissa esim. ei muodostu mitään märkiä notkoja;
missä määrin niissä tavattavat, uivan kuivat Molinia- ja
Rhtjnchospora-\a\\i\it olisivat todella verrattavat rimpiin,
jääköön tässä ratkaisematta. Pohjois-Saksan soissa jo
tavataan jälkeä regressionista ja rimmet tulevat yhä
yleisemmiksi pohjoista päin saavuttaakseen huippunsa Lapissa.
Seurauksena näiden soiden erilaisesta kehityksestä on
myöskin niiden erilainen piutamuoto. Saksalainen
„Hock-moor" kasvaa alati paksuutta, sen pinta käy sen kautta
yhä kuperammaksi ja kuperammaksi. Ainoa muutos, joka
siinä sittemmin tapahtuu on n. s. „Moorausbrueh",
eräänlainen pohjaveden aiheuttama paikallinen repeytymä, jolloin
suohon useasti muodostuu sille paikalle kraaterin tapainen
lampi2). Sellaista tapahtuu etupäässä Irlannissa, missä
hochmoorit itse asiassa lienevät tyypillisimmillään.
Jyrkimmän vastakohdan näille muodostavat
pohjoissuomalaiset „aapa"-suot. Sen kautta, että niissä aina ajottain sattuu
regressivininen kehitys, jolloin suon pinta tuntuvasti laskee,
ei aapoissa keskusta milloinkaan tulee laitoja korkeammaksi,
päinvastoin keskusta saattaa olla syvempänäkin kuin laidat.
Väliasteita näiden äärimmäisyyksien välillä löytyy, joka
tekee vaikeaksi lähemmin määritellä niiden maantieteellistä
levenemistä; siihen tulee vielä lisäksi, että soita on toistaiseksi
tässä suhteessa hyvin vähän tutkittu. Sen verran kuitenkin
’) Vrt. A. K. Cajander: Beitriige zur. Keuntmss der Entwickuluuir
der europitisckcu Moore. Fennia
*) Vrt. «T. Klinge: Uelier Mooruusbriiebe. EngL bot. Jobrb. 1891.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
