Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
huomauttanut; samalla ovat juuri soissa tavattavat
kanto-kerrokset tälle ylempänä kehitetylle teorialle mitä
voimalli-simpana tukena. Olemme ylempänä juuri osoittaneet, että
sama suon kohta on eri aikoina saattanut olla 1) rämeenä
2) regressivisenä ja 3) progressivisena lettona tai nevana
muuttuakseen sitten taas rämeeksi ja alkaakseen siitä
kehityksen uudestaan. Hämeet meillä kasvavat puita (paitsi
ollessaan paljaaksi hakattuina), suon ollessa rämeenä
muodostuu kantokerros. Nevoissa ja letoissa, sekä
regressivisissä että progressivisissä, puuttuu puita; suon ollessa
nevojen ja lettojen asteella on niin ollen muodostunut
kannot-tomia turvekerroksia. Huomattavaa on vielä, että tuollaisia
vuorottelevia kautorikkaita ja -köyhiä tai muita niille täysin
vastaavia kerroksia tunnetaan ainoastaan pohjoismaista,
joiden soilla on edellä kerrottu kehitys. Hochmoorieu alueelta
ei sellaisia tunneta l) — niinkuin teoria edellyttääkin.
Kantokerrosten löytyminen meidän soissamme on näin
ollen suureksi osaksi riippumaton ilmastosta, sillä aivan
sa-tnallaisessa ilmastossahan saattaa toinen suo kehittyä
regres-siviseen, toinen progressiviseen suuntaan, vieläpä saattaa
samakin suo eri osissaan kehittyä aivan vastakkaisiin
suuntiin — seikka joka myös kuvastuu kantokerrosten
epäsäännöllisyydessä, johon Holmboe viittaa. Edellisessä on
kuitenkin myös osoitettu, että soiden kehitys on erilaisessa
ilmastossa melkoisesti erilainen. Näin on epäilemättä ollut
ennenkin laita ja sen on ehdottomasti täytynyt vaikuttaa
myös soihimme. Niinpä voi a priori olettaa, että
Litorina-meren ollessa laajimmillaau, jolloin maassamme vallitsi
paljon lauhkeampi meri-ilmasto kuin nykyään, myöskin
liochinoorit, olivat kauvemmaksi pohjoiseen levinneet kuin
nyt ja odottaa sopii, että tämä voitaisiin myös
paleontologisilla tutkimuksilla näyttää toteen. Mutta missään
tapauksessa eivät soittemme kantokerrokset jo ylempänä esitetyistä
syistä oikeuta edellyttämään niin taajoja manner- ja
meri-ilmaston vaihteluja kuin Blytfin teoria vaatii.
’) Vrt esim. (’. A. Welmr: Cber die Eutstehung- der Moore. Zeitschr.
f. angcw. C hein ie. XVIII, H. 42
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
