- Project Runeberg -  Finska Forstföreningens Meddelanden / XXIII bandet. Häfte 1-4/XXIII nide. Vihko 1-4 /
174

(1879-1913)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

174

keitä mittoja ja näyttävät yleensä kituvilta. Sammalpeite
on useimmiten yhtämittainen. Varpuja on runsaasti, mutta
ruohoja vähän (Cajander 1003, s. 5). Varvuista ovat
erittäin runsaat Myrtillus uliginosa ja Ledum palustre mutta ne
eivät kasva sekaisin, vaan toisassa paikassa on Myrtillus
idiginosa-k&svillisuaa valtaavana, toisessa Ledum
palustre-kavullisuus. (Cajander J904, ss. 23—25).

Kauvimpana pohjoisessa, missä metsiä löytyy, ovat. ne
surullisen näköiset. Puut ovat usein n. s. Kriippel-Lärche-eli
Spalierbaumuiuotoa (von Middendobff 1804, s. s. 5’j8—
Ö03, liOG). Edellinen tunnetaan siitä, että verrattain suoralla,
kapenevalla rungolla, jonka huippu tavallisesti on
surkastunut, on hyvin tiheässä onnistumattomia oksamuodostuksia,
n.1 2—1 jalan pituiset. Spalierbaummuoto tunnetaan taas
siitä, että latva on surkastunut, mutta ohuet oksat ovat sitä
vastoin melkein luonnottomasti kehittyneet, useiu siihen
määrin, että ovat yhtä pitkät kuin koko puun pituus. Myös
vaivaa puita näillä seuduin usein n. s. Drehkrankheit, joka
ilmenee siinä, että rungot kiertyvät spiraaliumuotuisesti
oikealle päin, ja usein voi tämä kiertyminen olla niin suuri,
että yhdelle jalalle tulee kokonainen kierros. Puissa
huomataan usein erittäin runsaasti jäkäliä.

Viimeksi kuvatut metsät muodostavat n. s. metsärajan,
mutta yksityisiä puita tapaa vielä pohjoisempanakin.
Niiden runko on lyhyt, pilkin maata luikerteleva ja useimmiten
melkein sammalten peitossa. Oksat ovat lyhyet, mutta
hyvin kehittyneet, käpyjä kantavat. Uliut jumi kasvaa maata
pitkin kohta sammalpeitteen alla. Huolimatta pienuudestaan
voi tämmöinen kääpiölehtikuusi olla toistasataa vuotta vanha
(von Middendorff. 1864, s. s. 604— 605).

Siperiassa löytyy yleensä vähän lelitikuusisekainetsiä.
Ainoastaau asuttujen seutujen läheisyydessä niitä tavataan.
Sekapuuna on tavallisesti mänty ja koivu, mutta myös Pinus
Cembra ja Abies sibirica. Tavallinen ilmiö näissä
sekametsissä näkyy olevan, että lehtikuusi on samanikäisiä muita
puulajeja paljoa korkeampi. Niinpä mainitaan, että lehti-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 01:41:06 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/fiforst/23/0390.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free