- Project Runeberg -  Finska Forstföreningens Meddelanden / XXIII bandet. Häfte 1-4/XXIII nide. Vihko 1-4 /
187

(1879-1913)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

187

nordfinska elfvarna främst uppbäras samt äro några
förändrin-gur i stället för deras tillkomst nödiga?

Mitä periaatteita on metsänhoidannolliselta ja
puutavaran-omistajan kaunalta etupäässä suosittava Pohjois-Suomessa
tekeillä olevia uusia lauttaussääntöjä laadittaessa, ja olisiko
mitään muutoksia näiden sääntöjen syntvyn nähden tehtäväV

Fellman. Aikakaudella, jolloin metsätuotteiden hinnat
olivat alhaiset ja niiden menekki vähäinen, ja niillii niin
muodoin tulolähteenä oli vähäinen merkitys maanviljelykseen ja
etenkin silloin tuottavaan kalastukseen nähden, juurtui yleiseen
katsantokantaan se mielipide, jonka vaikutuksen alaisena
nykyiset lauttausasetukset ovat syntyneet. Että ne tällaisen
mielipiteen vallitessa syntyneenä etupäässä silmällä pitävät
maanviljelyksen ja kalastuksen etuja enemmän tai vähemmän
syrjäyttämällä metsäntuotteiden lauttauksen vaatimuksia, voipi
ko-kenematonkin arvata. Niin luonnollista kuin onkin, että ne
sellaisina syntyivät, vhtä kierolta tuntuu niiden voimassa
pitäminen nykyisin, kun niiihin vaikuttavien tulolähteiden
keskinäinen suhde on aivan toinen. Tulo kalastuksesta on
jotakuinkin mitätön, eikä maanviljelyskään täiillä pohjoisessa
merkitse paljoa metsien tuotantoon verrattuna. Maanviljelyksen ja
lauttauksen edut eivät sitä paitsi joudukaan niin usein
ristiriitaan keskenään kuin lauttauksen ja kalastuksen, ja sen hyväksi
etupäässä ovatkin lauttauksen edut syrjäytetty asetuksissa.
Asioiden nykyajalle sopimattoman asun näemme koko alastomassa
kieroudessaan, esimerkkinä tarkastaeesamme muutamia, näiden
kahden intressien suhdetta eri vesistöillä määrääviä asetuksia.
Ajatelkaamme esim. Kemijokea ja sitä koskevia
lauttaussääntöjä. Ne myöntävät verrattain suuren osån avoveden ajasta
kalastajan käytettäväksi, jota vastoin lauttaus on suoritettava
aivan lyhyessä ajassa, ja kumminkin on niiden merkitys
toisiinsa verraten sellainen, että lautUiajan kannattaa, kuten
viimeisinä vuosina on ollut tapana, ostaa kalastajilta heidän
asetuksen mukainen oikeutensa siten lauttausaikaa pitentääkseen.
Kemijokea lasketaan puutavaraa vuosittain noin 10 miljoonan
markan arvosta. Lohikalastuksesta on uittoyhtiö maksanut noin
70,000 markkaa. Nämät numerot puhuvat selvää kieltään.
Simo- ja Kuivajoessa suojaa myös asetus kalastajaa niin
isälli-sesti että aivan pieni aika jää lauttaajalle. Suuri merkitys
kalastuksella ei liene edellisessäkään, koska itse olen kerran

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 01:41:06 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/fiforst/23/0735.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free