Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
•236
miehistö joka yksin-omaan elää metsätöillä ja jolle ansiota
riittää vuodet umpeen.
Vettä sataa taivaan täydeltä eikä sen taukoamisesta
ole toivoakaan. Astumme edemmä. Myrskyn kaatama laaja
aukko edessämme todistaa tuulen tuhoa hyvinkin hoidetussa
metsässä. Luontaisen uudistuksen kautta syntyneenä kasvaa
aukossa vankka nuorennös, jota vielä istuttamalla on
täydennetty. Näemme jättiläismäisiä hopeakuusia, joissa
puumäärä monessakin nousee 20 mM:iin, jopa siitä ylitsekin.
Olemme Badenin ja Wiirtembergin rajalla syvässä metsässä.
Paluumatkalla näemme talonpoikais- ja yhteismetsiä, joissa
metsänhoito 011 initä mallikelpoisinta. Osassa ruht.
Fiirsten-bergin metsää, missä lobkohakkausta siemenpuuasennolla oli
käytetty kasvoi n. 80 vuotias kuusi ja hopeakuusi sekametsä
pitkänä, solakkarunkoisena ja olipa Gayerin ryhmähakkauskin
johtanut tiensä Sehwarzwaldin metsäisille rinteille.
Puut kuljetetaan täällä suurimmaksi osaksi kuivia
rännejä myöten alas laaksoon, missä ne vasta myydään. Hän
nit ovat rakennetut osaksi puusta, osaksi kivestä luonnon
uomiin. Jotta puut helposti ja vahingoittumatta liukuisi
»Ries»issä pyöristetään ne tyvipäästään, joka kulkee edellä
ja kuivan aikaan puut vielä kastellaan vedellä Alhaalla
päättyy, ; Riesi hiekkapenkereeseen. mistä puut sitten
hevosilla vedetään myyntipaikalle. Muutamissa kohdin vedetään
tukit kaatopaikalta asti hevosilla alas laaksoon.
Ikävä kyllä että epäsuotuisa sää pakotti meitä
supistamaan retkeilyämme niin, että kierros lohkoharsinta
metsissä jäi lyhemmäksi kuin olimme aamusella suunnitelleet.
Seitsemän tuntia olimme jo yhtämittaa rankkasateessa kier
relleet metsää kun iltapäivällä palasimme laaksoon. Syötiin
vielä yhteinen päivällinen kylässä ja kiiruhdimme, märkinä
kuin olimme, hyvää kyytiä hevosilla takaisin Wolfaehiin.
Tämä oli matkamme viimeinen melsäretkeily. Kaiho
kotimaahan alkoikin vähitellen käydä yhä tuntuvammaksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
