- Project Runeberg -  Finska Forstföreningens Meddelanden / XXV bandet. Häfte 1-4/XXV nide. Vihko 1-4 /
7

(1879-1913)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

8

eristvsulueisiin. vaan alotelliin ne kaikkialle missä nutina »aan oli
lanattavissa. Täten koetettiin estää uusien syömäpaikkojen
muodostumista samalla kuin tahdottiin vähentää vihollisparvien
kasvamista. Rajavyöhykkeiden ulkopuolella olevissa metsissä varus
lettiin puut Uimarenkaalla rinnankorkeudella sen mukaan kuin
toimitetut tarkat tutkimukset näillä alueilla löytyvien
nunnaper-hosien. munien ja -toukkien lukumäärästä osoittivat semmoisen
toimenpiteen tarpeelliseksi Perhosien tai oikeastaan vaan
naa-rasperhosicn lukuisuutta tutkittiin joko päivällä tai öisin.
Päivällä siten, että koetettiin lukea hehtaarin suuruisella alueella
rungolla istuvat naarasperhoset, mikä luonnollisesti ei aina ollut
helppo tehtävä, eikä antanut varsin tarkkoja tuloksia. Öisin
tapahtui lukeminen siten, että useampiin paikkoihin pystytettiin
valkeasta kankaasta tehtyjä varjostimia, joita siveltiin
värittömällä liima aineella ja jotka kirkkaasti valaistiin sinkkisoihtujen
avulla. Näihin valaistuihin varjostimiin lensi perhosia joukottain,
ne jäivät niihin kiinni ja niiden lukumäärä otettiin selville. Myös
täten saavutetut tulokset olivat jotenkin epävarmat, mutta niiden
kautta selvisi edes likipitäen hävitystoimenpiteiden tarpeellisuus.
Tavallisesti varustettiin puut liiinarenkaalla, jos naarasperhosien
lukumäärä hehtaria kohti oli 600 suurempi. i.Utum 1892, s. 163.
165 166; Nitsche 1892. s. 35-36; Paulv 1891. s. 32—33). —
Toukkien laskeminen ei myöskään antanut varsin tarkkoja tuloksia ja
oli siläpaitse verrattain vaivaloinen. Se tapahtui siten, että siellä
täällä kaadettiin hyvin varovaisesti koepuita maahan levitetylle
kankaalle, toukat luettiin ja saatujen tuloksien perusteella
ryhdyttiin vastaaviin toimenpiteisiin. (Altum 1892. s. 169). —
Luotettavin ja varmin keino uhkaavan vaaran suuruuden määräämiseksi
oli kumminkin munien lukeminen. Tämän tarkoitusperän
saavuttamiseksi kaadeltiin koepuita semmoisissa paikoissa, missä
perhosia huomattavammassa määrässä oli näyttäytynyt. Kaade
tul puut oksittiin ja veitsellä irroitettiin kaarnasuomu toisensa
jälkeen, ja näiden välissä kuin myös halkeamissa löytyvät munat
laskettiin. .Mahdollisimman selvän käsityksen saamiseksi
uhkaavasta vaarasta jaettiin koepuut täten luettujen munaiuäärien
perusteella viiteen luokkaan.

1. enemmän kuin 1,000 munaa runkoa kohti.

2. 60ö:sta— l,000:leen munaan runkoa kohti.

3. 200:sta— 600:taan • > »

4. 50:stä— 200:taan » • »

5. vähemmän kuin 50 munaa runkoa kohti.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 01:41:54 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/fiforst/25/0308.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free