Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
231)
osassa ei kasva puuta ei pensasta, sillä vareksenmarjan ja
tunturipajun korrenvahvuisia oksia ei niiksi voitane sanoa,
ja ainoastaan alppivyöhykkeen kasvit viihtyvät alastomilta
kallioilla, tässä seudussa, jonka korkein kasvi on Coclearia
officinalis. Turve muodostaa täällä rakennusaineen, ja missä
turvetta on, siellä onkin joku asumus. Kaikkein
eteläisimmässä osassa tätä kohtaa Finninarkkia vasta kasvullisuus
muuttuu, ja saa kulkea ympäri koko niemimaan, Vesisaaren
ja Märtensnäsin ohi, ennenkuin tapaa koivun, joka maata
kiertäen koettaa etsiä suojaa murhaavia tuulia vastaan. Mutta
jo puolentoista peninkulmaa Varangin 1. Varjagvuonon
perukasta länteen saavuttaa koivu miehen korkeuden. Sellaisessa
metsässä, sanovat kalastajalappalaiset, pitäisi asua. silloin
pääsisi turvetta polttamasta. Kappaleen matkaa edelleen
kuljettua ei Varangintunturilla taaskaan, mikä on varsin
luonnollista, pystyä puuta näe, ennenkuin saapuu Tenolaaksoon.
Täällä sisämaassa tulee talvi kyllä vähän aikasempaan, mutta
se ei niin paljoa vaikuta kasvullisuuden menestymiseen, vaan
jäämeren tuulet sen tekevät mahdottomaksi. Tenon varrella
alas Gullholmiin saakka vihertää tuuhea koivu, ihaellen
itseään veden kalvossa ja kilpaillen kauneudessa naapurinsa
haavan kera.
Ei mikään ole ihanaa ilman vertailua johonkin muuhun,
eikä mikään nautinto tunnu suurelta, ellei ole kokenut
vastakohtaa. Mutta eipä moni seutu tarjoa niin rikkaita
nautintoja kuin Tenolaakso Varangista tulevalle. Kuulakkaana
kesäiltana eli yönä Seidan kylän kohdalla astuessa alas
Varangintunturilla, asettuessa veneeseen ja nähdessä auringon
alkavan kohota, nauttii, hiljaa siinä liukuessa Bonakaasin ja
Narskholmin ohi Gullholmiin, unohtumattomasta näköalasta.
Sadat hylkeet nostavat päitään vedestä, sorsat, lokit ja tiirat
seuraavat venhoa ja lohi pyrkii hopeanhohtavana virtaa
ylöspäin Kantojen tuuheissa pensaissa vilisee kuin kärpäsiä
pikkulintuja, kohottaen helisevän kuoron, josta kirkkaimpana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
