Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Piirteitä soittemme metsittämiskysymyksessä.
(Esitelmän piti 30- 6. A.Tanttu.)
Ei ole ihme, että maassamme on viime aikoina yhä
enemmän ruvettu kiinnittämään huomiota soihin — onhan
meillä niitä niin runsaasti, että käsittävät jokseenkin
kolmannen osån alueestamme. V:sta 1661 alkaen, jolloin
kirkkoherra Isak Bremer toimeenpani ensimäisen tunnetun
suovil-lelysvrityksen Pohjanmaalla, on soitten käyttö viljelysmaana
vähitellen tullut tutuksi maamme joka kulmalla. Mutta
hyvin pieni on soistamme se osa, joka näin on hyötyä
tuottavaksi tehty. Parikymmentä vuotta sitten huomattiin, että
suoturve kelpaa myös kuivikkeeksi navetoissa ja talleissa.
Ruvettiin siellä täällä turvepehkua nostamaan, perustettiinpa
tehtaitakin joitakuita sitä varten. Se hyöty tuosta
keksinnöstä ainakin oli, että jokapäiväinen halkometsässä ajo
maanviljelijöiltä väheni ja aikaapa paikoin jo loppuakin. Samaan
aikaan ruvettiin turvetta käyttämään polttoaineena
joissakuissa tehtaissa, myöhemmin eräällä vksitysradallakin, nyt
jo muutamissa Pohjanmaan pitäjissä on
kotitarvepolttoainee-nakin turve. Mutta kaikesta tästä huolimatta on soitten arvo
hyödykkeenä vielä pieni. Perin vähälukuisia ovat ne suot,
jotka polttoturpeen valmistukseen soveltuvat, pieni on turve-
-pehkun kulutus omassa maassamme ja
ulosvientimahdolli-suudet vähäiset »avaran tilaa-ottavaisuuden takia, ;a mitä
soitten viljelykseen ottoon tulee, saamme huoletta odottaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
