Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
89
keavan ja ajatukseni sekavina harhailevan, nyt
minun niin kauan nukuksissa ollut omatuntoni
heräsi. Nyt johtuivat mieleeni isäni viimeiset va-
roitussanat minulle: »jos mielettömän aikeesi toi-
meenpanet, niin ei Jumala sinulle siunaustaan
anna, ja joskuspa, kun ypö yksinäsi olet, avutonna
ja neuvotonna, saat kyllä tuta, ettäs olet isän neu-
vot hyljännyt.» Isän ennustus oli käynyt toteen.
Minä olisin saattanut elää hiljaista, rauhallista
elämää, mutta minä olin itse sysännyt moisen
onnen luotani pois ja olin nyt joutunut tähän
viheliäiseen tilaan, jossa olin niin yksin, niin
neuvotonna, niin avutonna. Ja nyt minulta pääsi
huuto: >Herra, auta minua, sillä minä olen
suuressa murheessa!» Tämä oli ensimmäinen ru-
kous, mikä vuosikausiin oli sydämestäni kohonnut.
Mutta palajanpa päiväkirjaani jälleen.
Kesäkuun 28 p Herättyäni tunsin olevani
paljoa virkeämpi, vaikka äskeinen unennäköni
yhä vieläkin minua hirvitti, Peljäten taudin-
puuskan taas palajavan huomenna, päätin jollain
tavoin vahvistaa voimiani. Ensi työkseni kaasin
suuren lasipullon täyteen vettä ja asetin sen vie-
reoni käden ulottumaan. Siltä varalta, ett’ei vesi
olisi oikein puhdasta ja terveellistä laadultaan,
sekoitin siihen kolmanneksen korttelia rommia.
Kävin sitten palasen vuohenlihaa ja paistoin sen
hiilillä, mutta en syönyt kuin pienen simareen.
IHlalliseksi paistoin tuhassa kolme kilpikonnan
munaa, ja tämä oli muistaakseni ensimmäinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
