Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
134
mas. Mutta tässäkin minä olen varoittava esi-
merkki kaikille kokemattomille ja huimapäisille
purjehtijoille. Tuskin olin päässyt kallioitten ulom-
maisen niemen nenään, — veneen pituus erotti
minua vaan kallioista, — kun äkkiä huomasin jou-
tuneeni syville vesille, pauhaavan virran valtaan,
huiman kuin myllynkourussa. Venhettäni kiidätti
niin kiivasta vauhia, ett’en päässyt virran lai-
tauankaan. Yhä kauemmas jouduin nyt rantavir-
rasta vasemmallani. Fi tuulenhenkäystäkään, jota
olisin voinut hyödykseni käyttää; melasta ja
airoista ei apua vähintäkään. Olin jo mennyttä
miestä mielestäni, sillä minä arvasin, että nuo
kuksi merenvirtaa saaren kummallakin puolen epäi-
lemättäkin yhtyvät jonkun peninkulman päässä,
ja jos minut sinne vie, niin olen auttamattomasti
hukassa.
Ilmeinen tuho oli silmieni edessä: merestä ei
pelkoa, sehän oli aivan tyyni, mutta nälkäänhän
minun lopulti täytyy kuolla. Olin tosin rannalta
saanut kilpikonnan, niin suuren, että tuskin jak-
soin sitä kantaa; oli vettäkin mulla purressa leilin
täysi, mutta mitä se kaikki riittää valtamerellä,
missä ei rantaa, ei saarta, vaan pelkkää aukeata
ulappaa tuhannen ja taas tuhannen peninkulmaa!
Kuinka tuskallisella kaiholla katselinkaan nyt
tuota yhä etenevää, yksinäistä saurtani! Nyt se
oli mielestäni ihanin paikka koko maailmassa.
Sinne, sinne jälleen mieleni paloi. >» Voi sua armas
maa, onnen maal> — huusin minä, kurottaen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
