Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
141
tuostakin toin niille ohran- tai riisinjyviä, joita
no tottuivat syömään kädestä. Ja kun nyt, saa-
tuani tarhan valmiiksi, päästin ne valloilleen, ne
myötäänsä juoksivat perässäni, jyviä määkien.
Puolentoista vuoden perästä minulla oli kym-
menkunta vuohta; kahden vuoden kuluttua oli
tarhassani kolme viidettäkymmentä, lukematta
niitä, jotka olin teurastanut. Aikaa voittain täytyi
laittaa yhä uusia tarhoja, niin että niitä lopulti
oli kokonaista viisi.
Mutta ei siinä kyllä, ett’ei pöydästäni nyt
milloinkaan puuttunut vuohenlihaa; — nyt oli
minulla runsaasti maitoakin. Välisti sitä tuli
kaksikin gallonia päivässä *). Omituista, kuinka
luonto itse opettaa ihmistä käyttämään tarjoo-
miansa lahjoja. Minä, joku en ollut milloinkaan
lypsänyt lehmää ja pikku poikana vaan jonkun
kerran nähnyt, mitenkä voita ja juustoa tehdään,
— minä lypsin nyt vuohiani, kirnusin voita ja
laitoin juustoa! Monta turhaa yritystä ja koetta
siinäkin ensin tuli tehdyksi, mutta onnistua niitten
vihdoin täytyi, varsinkin kun olin oppinut saa-
maan suoloja kallionkoloista merenrannalla, jossa
auringon helle ne oli kuivattanut merivedestä.
Olisipa tuikea stoilainenkin filosofi myhähtä-
nyt, nähdessään minut päivällispöydässäni, kes-
kellä perhottäni. Siinähän istui minun ylhäinen
majesteetini, tämän saaren herra ja valtias, jonka
% Gallon = H/e litraa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
