Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
149
varmana kuin ennenkin siitä, ett’ei hän muuta
tarkoita kuin parastani, ja että Hän yhä edelleen
on minusta murheen pitävä. Mieleni tyyntyi, ja
rohkeus elämään palasi jälleen.
Pariin kolmeen päivään en liikkunut linnastani
mihinkään. Muonat olivat lopussa, vuohet lypsä-
mättä. Läksin kuin läksinkin ulos, lohduttaen
itseäni sillä ajatuksella, että koko tuo jälki oli ollut
pelkkää harhanäkyä. Astuin huvilalleni, mutta
yhä vieläkin arjistellen ja ympärilleni tähystellen,
joka hetki valmiina pujahtamaan piiloon. Vuohi-
parat olivat jo kovinkin kaivanneet minua. Pariin
kolmeen päivään ei näkynyt mitään epäiltävää,
ja siitä yllyin yhä rohkeammaksi. Käväisin vielä
kerran rannalla tutkimassa tuota kummallista
jälkeä. Siinä se oli yhä edelleen. Olisikohan se
vainenkin omia jälkiäni, joka oli painunut hietaan
silloin kuin venettä suojaan saatoin? Fi! Vene-
hän oli siksi kaukana täältä. Mittasin jälkeä
omalla jalallani: jälki oli paljoa suurempi. Silloin
minut valtasi jälleen pelko ja kauhistus; minua
puistatti kuin horkassa. Täällä on kuin onkin
käynyt joku tai joitakuita. Kenties lienee saari
asuttukin, ja minut yllätetään, ennenkuin luulen-
kaan. En tiennyt, miten olla, mitä tehdä,
Kuinka nurinpäisiä päätöksiä ihminen tekee-
kään, säikäyksen valtaan jouduttuansa, aivan
päinvastaisia kuin hänen turvansa ja pelastumi-
sensa vaatisi! Ensi kiihkossani minä aioin hajoit-
taa vuohitarhani ja ajaa elukat kauas saloille,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
