Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
204
saarella; heitä saapuu tänne satakunta miestä,
mitäpä parikin sataa. Ja kuinka käy minun silloin ?
Kuinka — paljon vääryyttä — moisilla — ajatuk-
silla teinkään tuollo kiitollisolle ystävälle, sen
tulin jälkeenpäin kyllä huomaamaan.
Eräänä päivänä olimme samalla vuorella. Ilma
oli silloin siksi samea, ettei vastaista rantaa
näkynyt. Kutsuin Perjantain luokseni,
— Perjantai! — virkoin minä. — Tahtoisitko
palata takaisin omaan maahasi, oman kansasi
luokse?
— Kyllä! — vastasi hän, — $e olis suuri
ilo, oi niin suuri ilo, jos Perjantai pääse sinne.
— Mitäpäs sinä siellä? Sinusta tulisi siellä
samallainen villi kuin ennenkin; ihmisen lihaakin
taas söisit.
Hän kävi hyvin murheelliseksi ja päätänsä
puistellon vastasi:
— Fi, ei! Perjantai sanosis heille: pitä ole
hyvä, pitä rukoile Jumala, pitä söö ohraleipä,
voohi liha, voohimaito; ei söö enä mees.
— Mutta tappaisivathan ne sinut!
— Fil — sanoi hän vakavasti. — Fi, he
tappasis: ho tahtosis oppi.
Ja samalla hän kertoi heidän oppineen yhtä
ja toista parrakkailta valkoisilta miehiltä, joita
oli tullut heidän maahansa.
Kysyin sitten, tahtoisiko hän lähteä takaisin
omaan maahansa. Hän naurahti ja vastasi, ett’ei-
hän hän jaksa uida niin pitkää matkaa. Entäs,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
