Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
207
Hän kääntyi vilkkaasti minuun päin, huu-
dahtaen:
— Master on toke moni hyvä: opetta villi
mees ole hyvä, ole lämpeä; master opetta villi
mees tuntema Jumala, rukoilo Jumala, elä uus
elämä.
— Voi Perjantai parka! Et tiedä, mitäs puhut!
Tietoa ja taitoa vailla minä itsekin olen,
— Bi, ei! Master opetta Perjantai ole hyvä
ja opetta villi mees ole hyvä.
— Ei niin, Perjantai! Parasta on, ottäs läh-
det yksin ja jätät minut tänne.
Hän tuli jälleen murheelliseksi, sieppasi sitten
äkkiä kirveen vyöltänsä ja ojensi son minulle.
— Mitäs minä tällä? — kysäisin.
— Master tappa Perjantai.
— Miksikäs minä sinut tappaisin?
— Miks lähettä Perjantai pois? Master tappa
Perjantai, mut ei lähettä Perjantai pois.
Hän puhui niin vakavasti, että poika paralle
oikein vedet silmiin kiertyi. Minä huomasin,
kuinka sydämellisesti hän on minuun kiintynyt,
ja sanoin hänelle nyt, niinkuin monasti sittem-
minkin, ett’en milloinkaan aio lähettää häntä pois,
niinkauan kuin hän vaan aikoo luonani pysyä.
Selväksi kävi minulle samalla, kuinka Perjan-
tain koti-ikävä perustuu siihen hartaasen haluun,
että minäkin tulisin hänen maahansa opettamaan
ja neuvomaan hänen kansaansa. Semmoiseen toi-
meen minä puolestani tunsin olevani aivan kykene-
w
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
