Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
224
kaikki pienimmätkin jäännökset villien julmasta
ateriasta. Tämän kaiken hän suoritti niin tun-
nollisesti ja tarkasti, että, myöhemmin siellä käy-
dessäni, tuskin olisin paikkaa entiseksi hävityksen
tantereksi tuntenutkaan.
Illemmällä käskin Perjantain kysyä isältänsä,
luuleeko hän noitten neljän karkulaisen päässeen
kotia, ja onko meillä sieltä päin hyökkäystä odo-
tettavana. Vanhus luuli, että ankara tuuli on
joko kaatanut heidän veneensä, jolloin miehet
ovat hukkuneet, tahi ajanut heidät muille rannoille
vieraitten heimojen luo, ja mennyttä kalua he
ovat siinäkin tapauksessa. Mutta vaikkapa he
olisivat omaan kotirantaansa päässeetkin, niin on
heillä niin paljo kauheita asioita kerrottavana
täältä, ett’oi muitten suinkaan enää tee mieli
lähteä samoja hirmuja kokemaan. He kertovat
kotonaan, että salama ja ukkonen oli tappanut
heistä suurimman osan, ja että siellä on kaksi
kamalaa olentoa, jotka putosivat taivaasta heitä
tuhoamaan. — Sellaista hän oli kuullut heidän
hädissään huutelevan toisilleen, eikä kumma-
kaan, sillä mahdotonhan heidän oli käsittää, että
tavallinen ihminen voi saada jyrinää ja salamoita
aikaan ja osaa tappaa ihmisiä pitkän matkan
päästä. Ukko oli oikeassa: villit eivät sen koom-
min enää uskaltaneet tulla saarelleni, sillä kar-
kurien kertomukset kuultuaan, he pitivät saarta
pahan panemana maana. Nuo neljä olivat näet,
niinkuin perästä sain tietää, todellakin päässeet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
