Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
250
kuvailla, heidän hämmästystään, kun näkivät ve-
neensä olevan kuivalla maalla, sillä nyt oli pako-
veden aika, ja vartijain kadonneen. Siinä he
sitten valittelivat ja vaikeroivat toisilleen sangon
surkealla äänellä, ottä nyt muka oli tultu noi-
duttuun saareen; täällä on varmaankin asukkaita,
jotka surmaavat heidät joka miehen, tai on täällä
pahoja henkiä, ja hukka heidät siinäkin tapauk-
sessa perii. Niin he päivittelivät, aina tuon tuos-
takin huudellen kahta kadonnutta kumppaliansa,
mutta turhaan. Illan hämäräisessä valossa me
näimme heidän epätoivoissaan juoksentelevan pit-
kin rantoja, käsiänsä väännellen, välisti istahta-
van veneesen lepäämään ja hetken kuluttua taa-
sen kavahtavan ylös rannalle. Minun väkeni olisi
heti kohta tahtonut hyökätä heidän kimppuunsa,
mutta minä en sallinut, aikomukseni kun oli saada
konnat kiinni äkkinäisellä yllätyksellä, välttääk-
seni tarpeetonta verenvuodatusta niin paljon kuin
mahdollista. Omaakin väkeä tahdoin suojella,
tietäessäni kyllä, kuinka hyvin varustettuja vihol-
liset ovat. Hiljalleen sitten lähestyttiin heitä.
Perjantain ja kapteenin käskin hiipimään edellä
yhä lähemmäs heitä ja laukaisemaan vasta sitten
kuin ovat ihan varmat asiastaan.
Fi kestänytkään kauan, kun jo perämies, ka-
pinan alkuunpanija ja nyt rohkeutensa kokonaan
menettänyt raukka, alkoi kahden matrossin kanssa
astua heitä kohti. Kapteeni olisi ollut valmis
laukaisemaan heti kuin oli kuullut tuon pahimman
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
