Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
93
keyttä illan ilmassa, synnynnäistä plastiikkaa
liikkeissä, rakkautta maasta nousevaa, taivaasta
satavaa, ilmassa liehuvaa, onko sinulla tätä, mestari,
ellei, miksi pakotat meitä ikävöimään sellaista?
Ihmisten julmin, toitotatko torvelia taisteluun
lieassa olevaa sotaratsua? Rutger von Örneclou
makaa sängyssään, luuvalon kipujen vangitsemana.
Säästä häneltä suloisten muistojen tuskat, mestari!
Myös hänellä on ollut päässä sombrero’ ja kirjava
hiusverkko, myöskin häneilä on oilut samettijakku,
ja tikari vyöllä. Säästä vanhaa Örneclouta,
mestari!
vlutta Lilliecrona soittaa la cachuchaa,
alituisesti la cachuchaa, ja Örneclou kituu kuten
rakastaja, joka näkee pääskyn lähtevän lemmittynsä
kaukaiselle asunnolle, kuin peura, jonka kiitävä
ajojoukko pakottaa juoksemaan virvoittavan
lähteen ohi.
Liiliecrona laskee hetkiseksi viulun leukansa
alta.
» Vänrikki, muistaako vänrikki Rosalie von
Bergeriä?»
Örneclou kiroaa sydämensä pohjasta.
»Hän oli kevyt kuin kynttilän liekki. Hän
kimelsi ja tanssi kuin jalokivi viulunkäyrän päässä.
Vänrikki muistaa hänet kyllä Karlstadin
teatterista. Me näimme hänet, kun oltiin nuoria,
muistaako vänrikki?»
1 Palmun lehdistä kudottu espanjalainen hattu.
Suom, huom.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
