Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
95
kautuu, Rosalie sovittaa. Kun hän vihdoin lankeaa
polvilleen ja ottaa Rosalien vastaan avattuun
syliinsä, käy tanssisalissa huokaus, hurmautunut
huokaus.
Hän oli ollut kuin espanjalainen, oikea
espanjalainen.
Juuri sillä käyränvedolla oli hän taipunut
niin, ojentanut kädet noin ja pistänyt jalkansa
eteen, näin, väikkyen varpaillaan eteenpäin, noin.
Mikä sirous! Hänet olisi voinut veistää marmoriin.
Hän ei tiedä, miten se kävi, mutta hän on
saanut jalkansa sängyn laidan yli, hän seisoo
pystyssä, hän taivuttaikse, hän kohottaa kätensä,
napsuttaa sormillaan ja tahtoo väikkyä ympäri
lattiaa samoin kuin ennen, jolloin hän käytti niin
ahtaita kiiltonahka-kenkiä, että sukanterät täytyi
leikata pois.
»Hyvä, OÖrneclou! — Hyvä, Lilliecrona, soita
häneen henkeä!» 3
Hänen jalkansa pettää; hän ei pääse
varpaillensa. Hän potkaisee toisella jalalla pari kertaa,
muuta ei voi, hän sortuu takaisin sänkyyn.
Kaunis senor, te olette tullut vanhaksi.
Ehkäpä senorita myös?
Ainoastaan Granadan plataanien alla tanssi-
"vat la cachuchaa ikuisesti nuoret gitanat. Ikuisesti
nuoret, niinkuin ovat ruusut siksi, että joka kevät
tuo uusia.
Niinpä on siis hetki tullut leikata viulunkielet
poikki.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
