Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
187
tämän iloisen odotuksen aikana. Marianne oli
ollut sairas. Hän ei ollut voinut tulla ennemmin,
mutta nyt hän tulee. Kyllä, tietysti hän tulee.
Ja kaikki kääntyy jälleen hyvälle tolalle.
Nythän se Marianne ymmärtää, ettei hän ole
vihainen hänelle. Hänhän oli tullut itse
kuomureellä ja parihevosilla hakemaan.
Tuolla mehiläispesän suu-laudalla istui
talitiainen, mielessä oikeat pirun juonet. Hänen piti
tiettävästikin saada murkinansa, ja annas olla,
hän meni nyt ja nokitti pesänsuuta pienellä
terävällä nokallaan. Mutta pesän sisässä riippuivat
mehiläiset isona, tummana pussina. Kaikki on
siellä ylen ankarassa järjestyksessä, hankkijat
jakavat ruoka-osuuksia, juomanlaskija juoksee suulta
suulle tuoden nektaria ja ambrosiaa. Sisimpänä
olevat muuttavat ryömien alinomaa paikkoja
ulommaisten kanssa, jotta lämmin ja mukavuus
jaoittuisi tasaisesti.
Silloin he kuulevat talitiaisen nakutuksen, ja
koko pesä on nyt uteliaisuuden surinaa. Ystäväkö
se on vai vihamies? Yhteiskunnallinen vaarako?
Kuningattaren omatunto on huono. Hän ei voi
odottaa rauhassa. Ovatkohan ne murhattujen
kuhnurien haamuja, jotka siellä noin kummittelevat?
»Mene ja katso, mikä se on!» käskee hän sisar
portinvartiata. Ja sisar menee. »Eläköön kuningatar!»
hän huutaa ja töytää ulos, ja heh, jo on talitiainen
hänen niskassaan. Kaula pitkällä ja siivet innosta
vapisten se nappaa vartian, ruhjoo hänet, syö
hänet, eikä kukaan vie sanomaa hänen
kohtalostaan hallitsijattarelle. Mutta talitiainen alkaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
