Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
252
Ei, parempi on olla näkemättä tuota kaunista
nientä, sillä Borgissa ei mikään onni voi asua.
Tiedä, että miten rikas, miten onnellinen
lienetkin, kun sinä muutat sinne, niin pian nämä vanhat
kyynelin-huuhdellut lattiat juovat sinunkin
kyyneleitäsi, ja seinät, jotka voisivat kertoa niin
monta valitusta, kokoavat pian sinunkin
huokauksiasi.
Tyly kohtalo painaa sitä kaunista kartanoa.
Tuntuu kuin itse onnettomuus olisi haudattu sinne,
mutta ei saisi lepoa haudassa, vaan nousisi
alinomaa ylös tuskastuttamaan eläviä. Jos minä olisin
Borgin herra, antaisin tutkia kaiken maan, sekä
kuusipuiston louhipohjan että asuinrakennuksen
kellarilattian, ja peltojen viljavan mullan, kunnes
löytäisin tuon velhon madonkalvaman ruumiin,
ja sitten minä antaisin sille haudan Svartsjön
kirkkotarhan siunatussa maassa. Ja hautajaisissa en
minä säästäisi soittajan palkkaa, vaan kellot
soisivat hänelle kauan ja kovasti, ja papille ja
lukkarille antaisin runsaita lahjoja, että he vihkisivät
hänet kaksinkertaisin voimin puheilla ja virsillä
iankaikkiseen lepoon.
Tai jos se ei auttaisi, niin minä antaisin
myrskyisenä yönä tulen lähestyä noita vanhoja,
kyömistyneitä hirsiseiniä ja antaisin sen hävittää kaiken,
niin etteivät ihmiset enää viehtyisi asumaan
onnettomuuden kodissa. Sitten ei kukaan enää saisi
astua tälle tuomitulle paikalle, ainoastaan
kirkontomin mustat naakat voisivat perustaa
uudistalonsa suureen savupiippuun, joka kohoaisi
mustana ja kammottavana autioista raunioista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
