Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
269
»Ei olekkaan enää paljoa kerrottavaa. —
Nuoren Ebba Dohnan taistelun hetki oli tullut.
Rakkaus nousi rakkautta, maa taivasta vastaan.
Märta kreivitär kertoi hänelle ihmeellisestä
matkasta, jonka nuorimies oli hänen tähtensä
tehnyt, ja sanoi lahjoittaneensa hänelle palkkioksi
Ebban käden.
Nuori Ebba neiti oli silloin parantunut sen
verran, että loikoi jo puettuna sohvalla. Hän oli
väsynyt ja kalvas ja vielä tavallistakir.
äänettömämpi.
Kun hän kuuli nämä sanat, kohotti hän
ruskeat silmänsä nuhtelevasti äitiä kohti ja sanoi:
»Mamma, annoitko sinä minut virkaheitolle
papille, miehelle, joka on hukannut oikeutensa olla
Herran palvelija, miehelle, joka on ollut varas,
kerjäläinen?»
»Mutta lapseni, kuka sinulle tätä on kertonut?
Minä luulin, ettet tiennyt siitä mitään»
»Minä sain sen tietää. Minä kuulin vieraittesi
puhuvan siitä samana päivänä, jolloin sairastuin.»
»Mutta lapsi, ajattele, että hän on pelastanut
sinun henkesi!»
»Minä ajattelen, että hän on pettänyt minut.
Hänen olisi pitänyt sanoa, kuka hän oli»
»Hän sanoo, että sinä rakastat häntä.»
»Olen rakastanut. En voi rakastaa sitä, joka
on pettänyt minut.»
»Millä tavalla hän on sinut pettänyt?»
»Sitä ei mamma ymmärrä.»
Hän ei tahtonut puhua äitinsä kanssa
unelmainsa tuhatvuotisesta valtakunnasta, jota toteut-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
