Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
270
unhoittamaan, kuka Te olette. Minä en ole tiennyt
sitä ennenkuin tänään. Olen juuri kuullut
kertomuksen Ebba Dohnan kuolemasta, ja että tieto,
että hän rakasti arvotonta, tappoi hänet. Teidän
runonne on selittänyt minulle, että se mies olette
Te. Minä en voi ymmärtää, miten kukaan
sellaisen jälkeen, mitä Te olette elänyt, voi olla
kunniallisen naisen seurassa. Minä en voi sitä ymmärtää,
herra Berling. Olinko nyt kyllin selvä?»
»Kyllä olitte, kreivitär! Tahdon vaan sanoa
yhden ainoan sanan puolustukseksi. Minä olin
vakuutettu siitä, koko ajan olen ollut vakuutettu,
että Te tiesitte minusta kaiken. Minä en ole
koskaan koettanut salata mitään, mutta eipä liene
hauska huudella elämänsä katkerimpia
onnettomuuksia turulla ja teillä, kaikkein vähimmin
huudella itse.»
Hän menee.
Ja samassa painaa kreivitär Dohna kapean
jalkansa pienen sini-tähtisen vuokko-kimpun päälle.
»Olet nyt tehnyt, mitä tahdoin», sanoo Anna
Stjärnhök kreivittärelle kylmästi, »mutta nyt tuli
myöskin loppu ystävyydestämme. Flä luulekkaan,
että minä voin antaa anteeksi sitä, että olet ollut
julma hänelle. Sinä olet ajanut hänet pois,
-ivannut ja haavoittanut häntä, ja minä, minä tahtoisin
seurata häntä vankeuteen, häpeä-penkille, jos niin
tulisi. Minä tahdon vartioida häntä, säilyttää
hänet. Sinä olet tehnyt, mitä minä tahdoin, mutta
sinulle en anna anteeksi koskaan!»
»Mutta Anna, Annal»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
