Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
25
Pelastustyö edistyy nopeasti, liekit loimuavat,
kirvesmiesten piilut paukkavat, ja pato on pystyssä.
Muutkin kavaljeerit ja nuo sata vierasta ovat
tulleet putoukselle. Väkeä juoksee läheltä ja
kaukaa, kaikki työssä, tulien, hätä-sulun,
hiekkasäkkien ääressä, virrassa, huojuvalla, tutisevalla
kivisululla.
Kas niin, nyt saivat kirvesmiehet hätä-sulun
valmiiksi, nyt on se upotettava horjuvan
aallonmurtajan eteen. Pitäkää kivet ja hiekkasäkit
valmiina, ja keksit ja köydet, ettei se pääse virran
viedä, että ihmiset voittavat, ja kukistetut aallot
taas joutuvat orjuuteensa!
Silloin juuri ennen ratkaisevaa silmänräpäystä
sattuvat Göstan silmät naiseen, joka istuu kivellä
joen rannalla. Risurovion liekit valaisevat häntä,
hänen istuessaan siinä aaltoihin tuijotellen.
Göstahan ei voi nähdä häntä selvästi udun ja kuohujen
takaa, mutta hänen silmiänsä vetää alinomaa
naisen puoleen. Yhä ja yhä täytyy hänen katsoa
häntä. Hänestä tuntuu kuin sillä naisella olisi
jotain asiaa juuri hänelle.
Niistä sadoista, jotka puuhaavat ja häärivät
virran äyräällä, on hän ainoa paikallaan istuva,
ja häneen täytyy Göstan silmien lakkaamatta
kääntyä, hän ei näe ketään muuta kuin naisen.
Hän istuu ihan rannalla, siten että aallot
loiskivat hänen jaloissansa, että vaahto roiskuu hänen
yllensä. Hän mahtaa olla aivan liko-märkä. Hän
on mustissaan, musta saali päässä ja hartioilla,
hän istuu aivan kumarassa, nojaten leukaansa
käsiin ja tuijottaen lakkaamatta Göstaan, aallon-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
