Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
51
Nyt pyörtää Gösta kotiin Ekebyhyn, ja
kavaljeerit tarkastelevat synkin silmin niitä
viittäkymmentä kippuntaa, jotka on varastossa, ja heidän
päitänsä painaa suru, sillä he kuulevat, miten
koko luonto ilkkuu Ekebylle, ja heistä tuntuu
kuin vapisisi maa nyyhkytyksistä, ja puut
uhkaisivat heitä vihaisilla eleillä, ja ruohot ja nurmen
nukka valittaisivat, että Ekebyn kunnia on mennyt.
Mutta miksi monet sanat ja paljo päivittely?
Tuossahan se Ekebyn rauta nyt on.
Tuossahan se on, proomuihin lastattuna
Klarajoen rannassa, valmiina lähtemään jokea alas,
valmiina Karlstadin rautavaakaan, valmiina
vietäväksi Venernin-jaalalla Göteborgiin. Ekebyn kunnia
on siis pelastettu.
Mutta miten tämä on mahdollista?
Ekebyssähän ei ollut kuin viisikymmentä kippuntaa
rautaa, toisissa kuudessa tehtaassa ei ollenkaan. Miten
on mahdollista se, että täyteen lastatut proomut
vievät nyt sellaisen kuulumattoman
raudanpaljouden Karlstadin vaakaan? Niin, kysyttäköön sitä
kavaljeereiltä.
Kavaljeerit ovat itse toimessa noilla raskailla,
rumilla aluksilla, he aikovat itse viedä Ekebyn
raudan Göteborgiin. Ei kelpaa tavallinen
proomumies, tavallinen kuolevainen sen raudan
kuljettajaksi.* Kavaljeerit ovat tulleet itse saattajiksi,
pulloin ja eväskorein, walt-torvet ja viulut kainalossa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
