Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
66
pelloilla, niillä oli varmaankin paratiisinsa hänen
tilallaan. Siellä keksivät ne niin monta eri
kasvutapaa kuin olisivat lyöttäytyneet matkimaan
kaikkia muita puita. Yksi oli kuin lehmus, tiheä ja
latvakas, tuuhea lehväholvi yllään; toinen seisoi
tasaisena ja pyramiidimäisenä kuin poppeli, ja
kolmas riiputti ritvojaan kuin itku-paju. Yksikään
ei ollut toisensa näköinen, ja ihania ne olivat kaikki.
Silloin hän nousi katselemaan taloa. Siellä lepäsi
puutarha niin ihmeellisen kauniina, että hänen piti
pysähtyä ja vetää henkeä. Omenapuut kukkivat.
No, senhän Lilliecrona kyllä tiesi. Olihan hän
nähnyt niiden kukkivan kaikissa muissakin
herraskartanoissa; mutta siinäpä se juuri oli, etteivät ne
kukkineet missään muualla sillä tavalla kuin siinä
talossa, jossa hän oli nähnyt niiden kukkivan aina
lapsuudesta asti. Hän kulki kädet ristissä ja
varovaisin askelin edestakaisin hietakäytävillä. Maa oli
valkea, ja puut olivat valkeita, sieltä täältä
vivahtaen vaaleanpunaiseen. = Moista kaunista hän ei
ollut nähnyt vielä koskaan. Hän tunsi joka puun,
niinkuin ihminen tuntee sisarukset ja leikkitoverit.
Astrakaani-puut olivat lumivalkeat, samoin
talviomenat. Mutta kesäomena-puiden kukat olivat
heleitä, ja paratiisiomenain kukat aivan punaisia.
Kaunein oli vanha, ymppäämätön omenapuu, jonka
pieniä, karvaita omenoita kukaan ei voinut syödä.
Se ei säästellyt kukkiaan, se paistoi kuin suuri
lumikinos aamuauringossa.
Sillä nyt on myös ajateltava, että nyt oli
varhainen aamu! Kaste sai joka lehden loistamaan,
kaikki pöly oli pois huuhdeltu. Metsäisten vuorten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
