Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126
kui, kun vanhat toverit hetken tulisuudessa
unhoittivat entisen ystävyytensä ja kirmaisivat
vastatusten kynnet koukussa, vihaisin silmin, karvat
pörhössä.
Tulipa sitten majatalon emäntä jyryn
kuultuaan sisään. Hän jäi kynnykselle ja katsoi miestä,
joka nauroi tappeleville eläimille. Fmäntä tunsi
hänet hyvin, mutta silloin, kun hän oli viimeksi
hänet nähnyt, oli kapteeni istunut vanginrattailla
ranteet käsiraudoissa. Hän muisti sen hyvin. Viisi
ja puoli vuotta sitten olivat varkaat Karlstadin
talvimarkkinoilla varastaneet maaherrattaren
koristukset. Monta sormusta, rannerengasta ja solkea,
joita jalo rouva piti suuressa arvossa — sillä enin
niistä oli saatu perintönä ja lahjoina, — oli
kadonnut. Koskaan niitä ei löydettykään. Mutta pian
tiesi huhu ympäri maata kertoa, että Helgesäterin
Lennart kapteeni oli muka varas.
Emäntä ei ollut milloinkaan voinut ymmärtää,
miten sellainen huhu oli syntynyt. Fikös se ollut
niin hyvä ja kunniallinen mies, tämä Lennart
kapteeni? Hän eli onnellisena vaimoineen, jonka oli
ottanut vasta pari vuotta sitten, sillä hyvin
myöhään hän oli päässyt sellaisiin varoihin, että voi
naida. Eikö hänellä nyt ollut hyvä toimeentulo
palkastaan ja virkatalostaan? Mikä sellaisen
miehen voi vietellä varastamaan vanhoja
rannerenkaita ja sormuksia? Ja vielä ihmeellisemmältä
hänestä tuntui se, että sellainen huhu tuli niin
uskotuksi, niin täysin todistetuksi, että Lennart
kapteeni sai eron virasta, menetti miekkatähtensä ja
tuomittiin viideksi vuodeksi kuritustyöhön.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
