Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
188
»Hän ei voi sitä vastustaa», sanoo Gösta ja
hymyilee iloisesti. »Hänen mieltään houkuttelee
niin suloisesti, kun hän ajattelee lämpimiä majoja,
joita rakentamaan hän auttaa köyhiä.»
Pappi katsoo pieniä tupia, joita hän on
rakennellut häpeäkasan tikuista. Kuta kauemmin hän
puhelee Göstan kanssa, sitä vakuutetummaksi hän
tulee, että Gösta on oikeassa. Hän oli itsekin aina
ajatellut, että hän tekee kerran hyvää, kun hän vaan
saa tarpeekseen. Hän kiintyy nyt siihen:
luonnollisesti oli hän sitä ajatellut.
»Miksi hän ei sitten rakennakaan niitä majoja?»
kysyy Brobyn pappi arasti.
»Hän häpeää. Voisivat luulla, että hän tekee
sen kansan pelosta, vaikka hän on aina itse
ajatellut sen tehdä.»
»Hän ei voi sietää pakkoa, sitä se on»
»Hän voi kuitenkin auttaa salaisesti. Tänä
vuonna tarvitaan paljon apua. Hän voi hankkia
jonkun, joka jakelee hänen lahjojansa. Minä
ymmärrän jo kaiken tarkoituksen», huudahtaa Gösta,
ja hänen silmänsä loistavat. »Tänä vuonna saavat
tuhannet leipänsä siltä, jota he herkeämättä
kiroavat.»
»Niin se onkin, Gösta.»
Näitä kahta nyt ihan huimasi, näitä, jotka
olivat niin vähän voineet täyttää valitsemaansa
kutsumusta. — Heidän nuoruutensa into Jumalan
ja ihmisten palveluun valtasi heidät. He
hekumoivat jo edeltäkäsin hyvistä töistä, joita he aikoivat
tehdä. Gösta tarjoutui rupeamaan papin
apulaiseksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
