Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
233
Hän sanoi niin, ja hän voi pitää sanansa. Sillä
kukapa ei tietäisi, että metsänviidakon
vihreähelmalla on valta antaa neroa ja ihmeellisiä voimia
niille, jotka saavuttavat hänen suosionsa?
Kevenhiller jäi Karlstadiin ja vuokrasi siellä
verstaan. Hän vasaroi ja teki työtä yöt päivät.
Kahdeksassa päivässä hän tekaisi ihmetyön. Se
oli itsestään kulkevat vaunut. Ne kulkivat
yläja alamäkeä, kulkivat nopeasti ja hitaasti, niitä voi
ohjata ja kääntää, pysäyttää ja panna käyntiin
miten tahtoi. Kerrassaan mainiot vaunut ne olivat.
Nyt tuli Kevenhilleristä kuulu mies, ja hän sai
ystäviä kaikkialla kaupungissa. Hän oli niin ylpeä
vaunuistaan, että matkusti Tukholmaan
näyttämään niitä kuninkaalle. Hänen ei tarvinnut
matkalla odottaa kievarin-hevosia eikä riidellä
kyytimiesten kanssa. Hänen ei tarvinnut täristä
parkumikiesseissä eikä maata hollituvan puupenkillä. Hän
ajoi ylpeästi omilla vainuillaan ja tuli parissa
tunnissa perille.
Hän hurautti suoraan linnaan, ja kuningas tuli
hovinaistensa ja hoviherrainsa kanssa katselemaan,
miten hän ajoi. He eivät tainneet kyllin häntä
ylistää.
Silloin kuningas sanoi: »Nuo vaunut passaa
sinun hyvin antaa minulle, Kevenhiller.» Ja vaikka
hän vastasi: ei, niin kuningas oli itsepäinen ja
tahtoi vaan saada ne vaunut.
Silloin näki Kevenhiller, että kuninkaan
seurueessa seisoi eräs hovinainen, jolla oli vaalea tukka
ja viheriä hame. Hän tunsi kyllä hänet ja arvasi,
että juuri se se oli neuvonut kuningasta pyytämään
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
