Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
251
yHänen kotiinsa», vastaa joukosta tuima ääni.
Oi niin, hyvät kuomat, kantakaa hänet hänen
kotiinsa. Nostakaa hänet hartioillenne ja kantakaa
hänet kotiin Hän on ollut Jumalan lelupallo,
hän on ajelehtinut kuin höyhen hänen henkensä
tuulahduksessa. Kantakaa nyt hänet kotiin!
Haavoitettu pää on levännyt vankilan kovalla
lavitsalla, korsujen olkikuvoilla. Antakaa sen nyt
päästä kotiin ja levätä pehmoisella tyynyllä! Hän
on kärsinyt syyttömästi häpeätä ja vaivaa, hänet on
ajettu pois oman kotinsa ovelta. Harhaileva
pakolainen hän on ollut, matkaava Jumalan teitä sikäli,
mikäli niille sattui, mutta hänen ikävänsä maa oli
koti, jonka ovet Jumala oli häneltä sulkenut.
Kenties on hänen kotinsa nyt avoinna sille, joka on
kuollut naisia ja lapsia pelastaakseen.
Nyt ei hän tule rikollisena, jota hoippuvat
juomaveikot taluttavat: häntä saattaa sureva kansa,
jonka majoissa hän on asunut helpoittaakseen sen
kärsimyksiä. Kantakaa hänet nyt kotiin!
Ja he tekevät niin. Kuusi miestä nostaa
tiskin, jolla hän makaa, olkapäillensä ja kantaa
hänet pois markkinakentältä. Missä he kulkevat,
väistyvät ihmiset sivulle ja seisovat hiljaa: miehet
paljastavat päänsä, ja naiset lyykistävät niinkuin
kirkossa, kun Jumalan nimeä mainitaan. Monet
itkevät ja pyyhkivät silmiänsä; toiset alkavat puhua,
millainen mies hän oli ollut, niin hyvä, niin iloinen,
niin nopsa neuvoissa, ja niin hurskas. Merkillistä
on myös nähdä, että kun yksi kantajista väsyy,
tulee heti aivan hiljaa toinen ja sijoittaa olkansa
levyn alle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
