Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
258
Syvällä metsässä oli se torppa, jossa poika asui.
Sinne johti mäkinen polku, vuoret kohosivat joka
puolella ja pimensivät auringon, pohjaton räme
oli lähellä ja henki kaiken vuotta hallaista sumua.
Fi näyttänyt tasangon väestä houkuttelevalta se!-
lainen asunto.
Paimenpoika ja paimentyttö aikoivat kerran
mennä yksiin ja asustella siellä metsätoipassa ja
elää kättensä työllä. Mutta ennenkuin he pääsivät
naimisiin, tuli maalle sodan onnettomuus, ja poika
lähti soturin-pestiin. Hän palasi kyllä kotiin
haavoitta ja ehjin jäsenin, mutta elinkautiset merkit
oli se matka häneen iskenyt. Liian paljon maailman
pahuutta ja ihmisten julmia elkeitä lähimäisiään
kohtaan hän oli nähnyt. Hän ei kyennyt enää
näkemään hyvää.
Ensin ei kukaan huomannut hänessä mitään
muutosta. = Lapsuutensa rakastetun kanssa hän
meni pappilaan kuulutuksille. Metsätorppa Ekebyn
salolla tuli heidän kodiksensa, kuten he kauan
sitten olivat sopineet, mutta siinä kodissa ei viihtynyt
hupi.
Vaimo katsoi miestänsä kuten ventovierasta.
Aina siitä, kuin mies palasi sodasta, hän ei voinut
häntä tuntea. Mies nauroi karkeasti ja puhui vähän.
Vaimo häntä pelkäsi.
Mies ei tehnyt suinkaan kiusaa eikä vahinkoa,
ja hän oli ahkera työmies. Kuitenkin pidettiin
hänestä vähän, sillä hän uskoi kaikista pahaa.
Itse hän tunsi olevansa kuin vihattu muukalainen.
Nyt olivat metsän elävät hänen vihollisiansa. Vuori,
joka sumensi auringon, ja räme, joka henki sumua,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
