Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2061
Perjantaina alkoivat Brobyn markkinat, ja
silloin tapettiin Lennart kapteeni. Vahva Maunu,
joka antoi surmaniskun, oli metsätorpan ukon
poika. Kun mustalaiset istuivat sunnuntaina
iltapuolella torpassa, ojensivat he siis vanhalle Jan
Höökille pulloaan tavallista useammin ja
haastelivat hänen kanssaan vankilaelämästä ja
vanginruuasta ja tutkinnosta, sillä sitä he olivat usein
kokeneet.
Vanhus istui hakkuupölkyllä uuninnurkassa ja
puhui vähän. Hänen suuret, kiillottomat silmänsä
tuijottivat hurjaa joukkoa, joka täytti pirtin.
Hämärä oli tullut, mutta kuivat puut loimusivat
ja valaisivat liedessä. Rääsyjä, surkeutta ja tuimaa
hätää ne valaisivat.
Silloin avattiin hiljaa ovi aivan, ja tupaan astui
kaksi naista. Tulija oli Elisabet kreivitär, jota seurasi
Brobyn papin tytär. Merkilliseltä hän näytti
vanhuksesta, kun hän, tuo rakastettava ja suloista
kauneutta hehkuva, joutui takkatulen valopiiriin. Hän
kertoi pirttiläisille, ettei Gösta Berlingiä oltu nähty
Ekebyssä Lennart kapteenin kuoleman jälkeen.
Kreivitär ja hänen palvelijattarensa olivat samonneet
metsässä häntä etsimässä koko iltapäivän. Nyt hän
näki täällä miehiä, jotka olivat kulkeneet paljon
ja tunsivat kaikki polut. Olivatko he nähneet Gösta
Berlingiä? Kreivitär oli tullut levähtämään ja
tietämään, olivatko he häntä nähneet.
Se oli turha kysymys. Kukaan ei ollut häntä
nähnyt.
He toivat hänelle tuolin. Hän vaipui istumaan
ja oli hetkisen aivan äänettä. Melu tuvassa oli vai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
