Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
285
vieressä ja irvistää meille? Mutta totta vie! Se
päästää irti väkivasaraa.»
Hän hyppäsi alasimelta ja tempasi Ebenhardin
muassaan. Silmänräpäys, ja vasara löi jylisten
alasimeen. Rautakynsi oli vain irtautunut, mutta
Eberhard ja Lövenborg olivat hädin tuskin
pelastuneet kuolemasta.
»Näkeekö veli, ettei hänellä ole mitään voimaa
meihin», sanoi Lövenborg riemuiten. »Mutta kyllä
näkee, että se tahtoo kostaa.»
Ja hän huusi Gösta Berlingin luoksensa:
»Mene ylös naisten luo, Gösta. Ehkä se ilmestyy
heillekin. He eivät ole niin tottuneet kuin minä
sellaista näkemään. He saattaisivat häntä peljätä.
Ja varo itseäsi, Gösta, sillä hänellä on paljon kaunaa
sinulle, ja ehkäpä hänellä on valta sinuun sen
lupauksesi tähden. Mene tiedä.»
Sittemmin saatiin kuulla, että Lövenborg oli
oikeassa, ja että Sintram oli kuollut jouluyönä.
Toiset sanoivat, että hän oli hirttäytynyt vankilassa.
Toiset arvelivat, että oikeudenpalvelijat olivat
antaneet kaikessa salaisuudessa surmata hänet, sillä
oikeuden käynti näytti kääntyvän hänen edukseen,
eikähän käynyt laatuun päästää häntä jälleen
Löfsjön kansan kimppuun. Olipa niitäkin, jotka
uskoivat, että musta herra oli tullut mustissa vaunuissa
ja mustilla hevosilla ja vienyt hänet vankeudesta
pois. Eikä Lövenborg ollut ainoa, joka hänet
jouluyönä näki. Forsissakin hänet nähtiin, ja Ulrika
Dillner näki hänet unissaan. Monet kertoivat, kuinka hän
oli kummitellut heille, kunnes Ulrika Dillner muutti
hänen ruumiinsa Bron hautausmaahan. Ulrika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
