Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
longe petitum, genom antagande af någon ellips möjligen
kunna förklaras.[1] — 6) Likaså begagnar hon sig stundom
af oriktiga verbformationer,[2] hvilkas bemärkelse man att
sluta af meningen endast kan förstå. — 7) Och kan hon ej
annat, så kastar hon, hysteron proteron, orden huller om buller
om hvarandra, i en alldeles förvänd "ordning;[3] utan att
här tala om många andra ofog, de der höra till hennes
kapriser och nycker.[4] Väl medgifva vi att hon vanligen
[1] T.ex. ”Sampo (sammolla) ei puuttunut sanoja, eikä Louhi
(Louhella) luottehia”; Kant.II, 286. Genom en antagen ellips skulle det heta
”sampo (joka asuu pohjolassa) sillä ei puuttunut &. — ”Mist on kielet
kanteletta (kanteleessa)? hivuksista hiien runnan; mist on naulat
kanteletta (kanteleessa)? hauin suuren hampahista”. Kal. II, 92,93. — ”Ei täyvy
tätå tytärtä pahoille rekipajuille”. Kant. II, 14, neml.: — ei täyvuk
panna, &. — ”Mahoit olla oikiassa” (neml. mielessä). Kal. II, 29.
På samma sätt säges det sid. 221, ”Nyt om mieli melkiässä, ajatukset
arvosessa, kaikki toimi toisialla”.
[2] Ofta nyttjas isynnerhet den s. k. factitiva verbformen, i stället
för stamordet, t. ex. ”Sinå koirani komehin, juoksuttele, jouvuttele
ahomaita aukehia”. Kal. I, 73, i st. f. ”juoksentele, jouvuskele”. Hade
meningen här varit att hunden skulle påskynda jagandet af ett vildbråd,
då hade ordformen varit på sitt ställe. — ”Istumme ilokivelle,
laulupaaelle langetamme” (langeamme). Kant. III, 150. — ”Jo omat ovet
näkyvi, omat ukset ulvottavi” (ulvoavat). Kal. II, 107. — ”Aina
aikahan tulisin, aikahan tulettelisin (tuleskelisin). Kant. II, 165, 206.
På samma sätt sid. 274: ”Ikävä minun tulevi, ikävä tuletteleksen”,
liksom i Mehiläinen 1836, kesäk. sid. 7, v. 19: ”Luvaten ei millä pahalla
oletella (oleskella). — ”Joko virsiä veteli, monet laulut laulatteli
(lauleskeli). Kant. II, 128. — Äfven nyttjas verb. aktivum ibland för
passivum, t. ex. ”Vihviläisillä saroille, kakaroille kylmenneille (kylmetyille).
[3] T. ex. ”Tuli kokko maalta Turjan (Turjan maalta),
laskiksen Lapista lintu” — ”Oteta omalta maalta, tieltä kirkko
(kirkkotieltä) kihlaella”. Kant. II, 132. — ”Itki saaren impyhiä, nenän
niemen (niemen nenän) neitosia”. Kal. II, 38. — ”Viiellä sylisaalla”
(sata sylellä), jatko köyttäå kymmenellä. Kal. II, 150. — ”Panin puuhun
puhtahasen, honkahan havusatahan” (satahavuiseen). Kal. II, 190. —
”Sokiatki, vaivasetki, rammatki, rekirujotki” (raajarikotki). Kal. II, 19.
— ”Noille rauan ratkomille, suu sinärvän (sinärvän suu-) silpomille”.
Kal. I, 25.
[4] Så t. ex. ord som slutas på en konsonant, dem vill poesin
stundom att de skola slutas på en vokal, t. ex. — ”Kuni (kun) hoijit
huonehessa, niini (niin) hoia hongikossa”. Kal.lII, 53. — ”Metsän auvo
(antuas) astumahan”. Kal. II, 174. Och en annan gång vill hon åter
tvärtom att de, som lyktas på en vokal, skola slutas på en konsonant,
t. ex. — päivyt, kuut, tiehyt, i stället för ”päivä, kuu, tie”.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sun Dec 10 04:24:24 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/gcafinska/0052.html
