Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
101
Carl Michael Bellman on kaikista kuului-
sin, ei ainoastaan omassa moassaan, mutta, uskal-
lamme sen sanoak, monessa muissakin maissa, näistä
hänen mielen-vietteleveisistä, sukkela-luonnollisista
ja meitä aina huvittavaisista lauluistaan. Tosi on
kyllä, jott’ei hään laulannut muusta kuin viinasta
ja tyttölöistään; mutta mistäpä ne muutki ovat lau-
laneet, ellei näistä aineista? Monet tuhannet ovat
näistä jo runoilleet, kuitenkin niin ne parhaimmat-
kin heijän lauluistaan ovat aikaa voiltain muistis-
tamme murenevana: voan niin kauvan kuin Ruohtia
vielä missään puhutaan, niin on Bellmaninki laulut
ei ainoastaan muistettavana, mutta aina yhtä mie-
lulliset, kuin koska heitä synnytettiinki.i
Aika ei annak tässä myölen laveaammastik pu-
hua heijän luonnostaan; toki muistutamme, jotv’ei
heitä ainoastaan piek lukea — heitä piteä laulella,
tahi kuulla laulettavana. Sillä laulut (sanat) ja
laulantonsa, eli heijän nuottinsa (soitto) ovat niin
yhteen-juotetut, el’ei heijän käyk eroittaminen. Ne
ovat yhessä kuin henki ja ruumis: otak heistä yhön
pois, kummin tahansa, ja sulla on ainoasti roato
jälellä, Mutta eipä vielä sillä kyllä! Heijän piteä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
