Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
159
limalla. Se oli inhottavin eläin, mitä ikinä olin
nähnyt. Pyysin kumminkin Pikku-muoria jättä-
mään minut kahden kesken tuon konnikan
kanssa, kolhin sitä sitten airollani, kunnes se
loikkasi ulos veneestä.
Suurin vaara, mikä minua tässä maassa uh-
kasi, on vielä kertomatta. Glumdalcliteh oli
kerran telkinnyt minut huoneesensa ja itse men-
nyt ulos asialle tai vieraisin. Ilma kun oli läm-
min, oli akkuna jäänyt auki, samoin ovet ja ak-
kunat minunkin suuremmassa lippaassani, jossa
useimmiten asuin, se kun oli avarampi ja mu-
kavampi. Istuin tuossa pöytäni ääressä hiljai-
sissa miettein, kun äkkiä kuulin jonkun tulla
tuhahtavan huoneesen ja loikkivan laidasta toi-
seen. Säikähtäen kurkistin ulos, tuoliltani kum-
minkaan nousematta, ja huomasin silloin, että
huoneesen oli tullut erään keittiön virkamiehen
kesy apina. Siinä tuo lystikäs eläin nyt keikkui
ja kuperkeikkojaan heitteli, kunnes saapui minun
lippaani ääreen. Sitä se näkyi katselevan pe-
räti suurella uteliaisuudella ja mielihyvällä, pil-
kistellen sisään joka akkunasta ja ovesta. Minä
menin huoneen eli lippaan perimmäiseen nurk-
kaan, mutta kun apina joka puolelta oli aina
näkyvissä, niin valtasi minut sellainen pelko,
et’en hoksannut edes mennä vuoteenkaan alle
piiloon, vaikka se olisi ollut niin helppo tehdä.
Hetken aikaa kurkisteltuaan ja irvisteltyään ja
ulistuaan se vihdoin huomasi minut ja kurotti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
