2 (Gutenberg / N:o 0. 1894)

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yrkesinspektionen - Helsingin Kirjanpainajain yhdistyksen 25-puotinen juhla - I lärlingsfrågan

scanned image

<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kunnat uppfatta och ej heller till fullo
motsvara arbetarnes önskningsmål.

Det har t. ex. i England en längre tid
varit arbetarnes önskan att
yrkesinspektörerna böra rekryteras ur arbetarnes egna
led. På den grund att de bäst känna
arbetarnes behof och kunna fortare observera
förekommande missförhållanden. Eör
ungefär ett år sedan beslöt äfven dervarande
regering att tillmötesgå arbetarnes
önskningar, och senaste höst förordnade
inrikesministern till yrkesinspektörer 15 arbetare.

Vi kunna ej fatta, hvarför icke denna
idé äfven hos oss kunde förverkligas;
nyttan deraf skulle naturligtvis i vårt land
vara lika kännbar som den varit i
England. Att en dylik person nog står till
finnandes betvifla vi icke blott sjelfva
grundidén erkännes af vederbörande. Och säkert
är att detta tillvägagående skulle vara
förenligt med landets arbetares önskningar.
Detta har också arbetarnes representanter
sjelfva förordat, nämligen att arbetarne
sjelfve finge taga del i förekommande
inspektioner.

Vi föreslå derför denna saks tagande
under närmare skärskådande, och ifall en
ny yrkesinspektors- eller -biträdes tjenst
skall tillsättas, att dertill skulle utses en
man ur arbetarnes egna led.

Helsingin Kirjanpainajain
yhdistyksen 25-puotinen juhla

Sunnuntaina 19 p. Elokuuta 1894.

Sittenkuin Suomen yleisen
kirjanpainajain kokouksen keskustelut tältä päivältä
päättyivät, saapuivat yhdistyksen jäsenet
ynnä kutsutut juhlavieraat
Pohjoissatamasta k:lo 1 höyrylaivoilla „Nord“ ja
„01ga“ Korkeasaareen yhteiselle aamiaiselle.
Yhdistyksen soitto- ja laulukunta koettivat
puolestansa pitää huvimatkailijoita
hauskalla juhlatuulella.

Hra D. Halonen tervehti juhlavieraita
ammattitovereilta Ameriikasta ja Ruotsista.

Vielä puhui hra Torvelainen melkein
tähän suuntaan:

„Arvoisat läsnäolijat!

En pidä pitkistä puheista, joten ainoastaan
muutamin sanoin tahdon lausua ne tunteet ja
toivomukset, jotka tämä l:n yleisen kirjanpainajain
kokous on minussa herättänyt. Iloisia ne tunteet
ovat, sitä ei voi kukaan kieltää, sillä olenhan
nähnyt että yksi ammattikunnistamme on
asettunut toisien eteen viedäkseen itse itseään
eteenpäin ja samalla näyttäen toisille tietä. Me elämme
ajassa, jossa ei tapahdu mitään ylenluonnollisia
ihmeitä, vaan kaikki se mikä tapahtuu on tulos
toiminnasta.

Tämän kokouksen avaaja lausui
avauspuheessaan: „tästä päivästä on meidän aljettava
uutta aikaa“. Ja että te olette oikein
ymmärtäneet hänen sanansa, on tullut esiin keskustelussa.
Siellä on sanottu, että toivomuksia olemme
tehneet vuosikausia, mutta nyt emme tyydy
pelkkiin toivomuksiin, me käymme käsiksi työhön.
Niin. Te olet’e tosiaankin alkaneet työn, joka
on kaatava ne raja-aidat, joita ennakkoluulot,
vieras kansallisuus y. m., y. m. ovat vaikuttaneet.
Totta on, että ehkä vasta lasten lapsemme
tulevat näkemään kukan siitä siemenestä, jonka Te
nyt kylvätte ja sitte kaukaisessa tulevaisuudessa
jälkeläisemme nauttivat täysin kypsyneen
hedelmän. Mutta samalla kuin työskentelemme
jälkeläistemme hyväksi, työskentelemme myöskin sille
maalle, jossa he asuvat Toivon siis, että yksissä
voimin kohotamme eläköön huudon sille maalle,
jolle elämme. Eläköön Suomi! Eläköön
isänmaa!“

Puheen päätyttyä lauloi yhdistyksen
laulukunta „Sota-marssin“. Iloisena hajaantui
joukkio saarella olevia eläimiä katselemaan,
jonka jälken juhlavieraat saapuivat laivoille,
jotka kuljettivat pitkin kaunista saaristoa
vuoroin soiton ja laulun kaikuessa kauniina
kesäpäivänä.

K:lo 5 vaiheella saavuttiin jälleen
pohjoissatamaan, josta itsekukin kulki kotiaan
kohden.

K:lo 7 i. p. kokoonnuttiin jälleen
ylioppilastalon juhlasalissa, jonka peräseinä oli
tilaisuutta varten kaunistettu
yksinkertaisella mutta miellyttävällä maalauksella,
minkä työn hra Löf oli suorittanut, esittäen
Gutenbergin laakeroidun rintakuvan, jonka
yläpuolella löytyi kirjanpainajain vaakuna.

Sittenkuin yhdistyksen soittokunta oli
soittanut ouvertyyrin ja „Mustan kaartin
marssin“, astui puhujalavalle maist. F.
Warén, josta hän pitemmässä suomenkielisessä
puheessa kosketteli yhdistyksen oloja
viimeisinä 25 vuotena.

Sittenkuin yhdistyksen laulukunta hra
C. v. Knorringin johdolla oli esiintynyt
voimakkaasti ja hyvällä menestyksellä, esiintyi
hra V. Pettersson, joka piti puheen ruotsin
kielellä kertoen Kirjanpainajainyhdistyksen
synnystä ja sen moninaisista vaiheista tällä
neljännes vuosisadan ajalla. Puheensa
lopussa huomautti puhuja siitä asemasta, joka
kirjanpainajilla on isänmaan työssä.
Molemmat puheet palkittiin runsailla kätten
taputuksella.

Taas soitti soittokunta muutamia
kappaleita, jonka jälkeen lausui rouva M. Rutqvist
toht. R. Hertzbergin runon ruotsiksi.

Laulukunnan taaskin laulettua lausui
ylioppilas Sario mahtavalla äänellä maist.
Tuokkon sepittämän runon, joka on näin
kuuluva:

On aika aivan outo, rauhaton
Siin’ aatteet hurjat, pyynteet kurjat pyörii.
Ne konsa pyrkii päälle kallion,
Kons’ olhoon alhaisimpaan taas ne vyörii,
Miss’ auennut jo niille hauta on.

Siin’ aian pyörteess’ ilopikarit
Välisti välkkyvät ja laulut soivat,
Ja rauhanhuudot, kansanmetelit
Vuorottain kuullaan; voimaans’ siinä voivat
Myös näyttää — murhapommit, tikarit.

Mut „maailmata vanhaa” hallitsee
Tok’ kaikin aioin kaikkein korkein järki.
Sen pantsaria vastaan tylsenee
Murhaajan puukon terävinkin kärki.
Yöss’ sekasorronkin vallitsee.

Tään järjen työssä, Kirjanpainajat,
Olette. Tärkeempää kuin kirjapaino
Lie tälle tuskin. Aiat surkeat
Kautt’ työnne voi — sen muoto ehk’ on kaino —
Taas saada päivät päivänpaistavat.

Nyt yhdistettyinä Te työskelleet
Olette viisikolmatta jo vuotta
Ja varmaaakin sill’ aikaa huomanneet,
Ett’ työt’ ei järjen työssä tehty suotta,
Valaissut kun se on maat, mantereet.

II.

Siis kuin urhot, uljaat veikot.
Käykää järjen toimintaan.
Joka hengen öiset peikot
Karkoittaa voi kokonaan!
Oivan saitte valoahjon,
Korkeimman se Teille lahj’ on,
Josta hengellensä saa
Valkeutta koko maa.
Ahtakaa, ain’ ahtakaa,
Aineet’ ahjoon ahtakaa!

Virka Teill’ on, veljet, pyhä,
Fyhän liekin lietsojat.
Liekin leimuta sen yhä
Suokaa kuin sen vartiat!
Ylläpitäkää sit’ tulta,
Joka, kirkkaampi kuin kulta,
Kirkastaa voi maailmaa,
Ihmiskunta puhdistaa!
Lietsokaa, viel’ lietsokaa,
Tulta palkeill’ lietsokaa!

Olkoon painonne se paja,
Jonka tul’ ei paloa
Tuota, muut jost’ ahdas raja
Supista ei valoa,
Joka, aikaan nykykammon
Voi viel’ luoda uuden Sammon,
Jost’ uus’ onni sukeaa!
Käyttäkää vain vasaraa!
Takokaa — niin, takokaa,
Uusi Sampo takokaa!

Sitten syötiin maukas illallinen ja
tansia jatkettiin aamupuoleen yötä.

I lärlingsfrågan.

(Ur Tidn. för Boktryckarkonst).

Hvarje yrke kräfver af dem, som vilja
ägna sig åt detsamma, visa förutsättningar,
hvilkas åsidosättande, om det icke är genom
gifna lagbestämmelser omöjliggjordt, dock
icke bör utan mycket samvetsgrant
öfvervägande medgifvas. I motsatt fall ådrager
man sig ytterst lätt för framtiden de
menligaste följder, hvilka mången gång icke
blott drabba den tanklöse individen, utan
äfven kunna sträcka sig ganska vidt utöfver
yrket själft. Den som står i begrepp att
välja sin lefnadsbana bör därför, innan han
bestämmer sig för ett visst yrke, noga
öfverväga, huruvida han är i stånd att fylla
de fordringar detta yrke ställer på sin man.
Detta gäller nu närmast den vuxne. Hvad
barnen beträffar, är det deras föräldrars
eller målsmäns oafvisliga plikt att vid val af
yrke för sina skyddslingar tillse, i hvad mån
dessa i såväl andligt som kroppsligt
hänseende kunna motsvara yrkets kraf. Ofta
nog är det äfven med hänsyn till hälsa och
kroppskrafter vidt skilda fordringar, som
måste uppfyllas, för att det ena eller andra
yrket skall vara ett lämpligt val. Härvid
ådagalägges icke sällan en mycket
malplacerad välvilja, då man ger vika för enträgna
böner från föräldrar eller målsmän och i
sitt yrke upptager som lärling en gosse,
ehuru man, såsom ofta är fallet, redan vid
en första blick kan öfvertyga sig om, att
han ej besitter erforderliga kroppsliga
egenskaper. Det ligger under sådana
förhållanden en långt större verkligt välvilja uti att
med framhållande af talande skäl afböja
hvarje enträgenhet från hans målsmäns sida.
Emellertid ligga icke alla kroppsliga brister
eller sjukdomsfrön i öppen dag. Icke

<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>

Project Runeberg, Sun Dec 10 05:38:17 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >> https://runeberg.org/gutenberg/1894-0/0002.html

		Gutenberg / N:o 0. 1894 / 2 (1892-1900) Table of Contents / Innehåll \| << Previous \| Next >>
	Project Runeberg \| Catalog \| Recent Changes \| Donate \| Comments? \|