Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - N:r 7 - N:r 7 ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
198
Helsingin Kirjanpainajani yhdistyksen
25-Yuotinen juhla
Sunnuntaina 19 p. Elokuuta 1894.
Sittenkuin Suomen yleisen kirjanpainajaiu kokouksen
keskustelut tältä päivältä päättyivät, saapuivat yhdistyksen
jäsenet ynnä kutsutut juhlavieraat Pohjoissatamasta k:lo 1
höyrylaivoilla „Nord" ja „01ga" Korkeasaareen yhteiselle
aamiaiselle. Yhdistyksen soitto- ja laulukunta koettivat
puolestansa pitää huvimatkailijoita hauskalla juhlatuulella.
Hra 1). Halonen tervehti juhlavieraita
ammattitove-reilta Ameriikasta ja Ruotsista.
Vielä puhui hra Torvelainen melkein tähän suuntaan:
„Arvoisat läsnäolijat!
En pidä pitkistä puheista, joten aiuoastaan muutamin sanoin
tahdon lausua ne tunteet ju toivomukset, jotka tämä l:n yleisen
kirjanpainajaiu kokous on minussa herättänyt. Iloisia ne tunteet ovat,
sitä ei voi kukaan kieltää, sillä olenhan nähnyt että vksi
amiuatti-kunuistamme 011 asettunut toisien eteen viedäkseen itse itseään
eteenpäin ja samalla näyttäen toisille tietä. Ale elämme ajassa, jossa
ei tapahdu mitään ylenluonnollisia ihmeitä, vaan kaikki se mikä
tapahtuu on tulos toiminnasta.
Tämän kokouksen avaaja lausui avauspuheessaan: „tästä
päivästä on meidän aljettava uutta aikaa". Ja että te olette oikein
ymmärtäneet hänen sanansa, on tullut esiin keskustelussa. Siellä on
sanottu, että toivomuksia olomme tehneet vuosikausia, mutta nyt
emme tyydy pelkkiin toivomuksiin, mo käymme käsiksi työhön.
Niin. Te olette tosiaankin alkaneet työn, joka on kaatava no
raja-aidat, joita ennakkoluulot, vieras kansallisuus y. tn , y. m. ovat
vaikuttaneet. Totta on. että ehkä vasta lasten lapsemme tulevat,
näkemään kukan siitä siemenestä, jonka Te nyt kylvätte ja sitte
kaukaisessa tulevaisuudessa jälkeläisemme nauttivat täysin kypsyneen
hedelmän. Alutta samalla kuin työskentelemme jälkeläistemmo hyväksi,
työskentelemme myöskin sille maalle, jossa he asuvat. Toivon siis.
että yksissä voimin kohotamme .eläköön" huudon sille maalle, jolle
elämme. Eläköön Suomi! Eläköön isäjimaa!"
Puheen päätyttyä lauloi yhdistyksen laulukunta
^Sotamarssin". Iloisena hajaantui jonkkio saarella olevia eläimiä
katselemaan, jonka jälken juhlavieraat saapuivat laivoille,
jotka kuljettivat pitkin kaunista saaristoa vuoroin soiton ja
laidun kaikuessa kauniina kesäpäivänä.
K:lo 5 vaiheella saavuttiin jälleen pohjoissatamaan.
josta itsekukin kulki kotiaan kohden.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
