Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 35 (11)
GUTENBERG
05
ningebidrag att Ni vilja förhjälpa dem att föra
sin kamp till slutligt och önskligt godt resultat.
Vi veta allt för väl, att Sveriges typografer,
genom sina pekuniära insatser i den svenska
striden om föreningsrätten, äro betungade, men
vi äro också på samma gäng öfvertygade om att
Ni skall anse det som en ytterligare pligt att
stödja våra finska kolleger.
Vi föreslå därför: utsänd under kommande
vecka inom hvarje tryckeri i Sverige en lista
med uppmaning om frivilliga bidrag till de finska
typograferna, och insänd de sålunde insamlade
medlen till Svenska Typografförbundets
expedition fore den 1 Maj.
Lefve kollegialiteten!
Lefve Finska Typografförbundet!
Med kollegial hälsning
Svenska Typografförbundets Styrelse.
Om detta styrelsens förslag och om den finska
frågan skrifver Sv. Typograftidning bl. a. följande:
För Finland.
Å annat ställe i dagens nummer tinnes införd
en kungörelse från förbundsstyrelsen, med
begäran om såväl moraliskt som pekuniärt bidrag
till våra finska kolleger.
Vi nija på det varmaste rekommendera kungö- 1
relsen till efterrättelse.
Den strid som pågår i Finland är så
allbekant, att vi anse öfverflödigt relatera dess
detaljer.
Ett står klart för alla svenska typografiska
arbetare, och det är att kolleger, som äro med
dem förenade i språk och kultur, antingen redan
eller också inom kort äro på väg att lida nöd.
På grund af landets lagar äro Finlands
typografer förhindrade ansluta sig till sina
utländska yrkesbröder, och på grund af det spioneri
som nu florerar i Finland, hvarken våga eller
kunna de finska typograferna på officiell väg
framställa begäran om hjälp i sin nöd.
Under sådana förhållanden är det enligt vår
mening Svenska Typografforbundets plikt att
taga sig an deras sak.
Detta har äfven förbundsstyrelsen gjort
genom att besluta, dels öfversändande at’ en
sympatiadress, dels de åtgärder som omnämnas i
ofvan åberopade kungörelse, dels förskaffa
bidrag genom arrangerandet af en större konsert
i Stockholm till förmän för Finska
Typograttor-bundets understödsfbnd och till hvilken man
väntar storartad anslutning från alla samhällslager,
och dels slutligen att fästa Internationella
typografförbundets uppmärksamhet på de finska
typografernas ställning.
Då bidraget är beräknadt utgå under endast
en vecka vilja vi tro, att de svenska
typograferna skola beredvilligt visa sin kollegialitet och
genom det största möjliga bidrag visa, att
tinnarna ega våra bästa sympatier.
Vi anse att det är typografernas pligt att
understödja sina kolleger i alla händelser, och denna
goda tanke är så ingrodd i de svenska
typografernas begrepp, att den icke låter rubba sig.
För oss typografer har alldrig ensidighet gjort
sig gällande då det gält att understödja
behöfvande kolleger, de må ha varit bosatta på
hvilken punkt af jordklotet som hälst.
I detta fall finnes dubbel anledning att
inskrida. ty dels gäller det en jämförelsevis ny
broderorganisation, som, om den nu går under,
säkerligen aldrig mer kan åter uppstå, och dels
gäller det kolleger, som genom gemensamhet i
språk stå oss nära och som, därest Finska
Typografförbundet inte orkar fullgöra
understödsplikten måste söka sin utkomst i Sverige. Då kan
äfven den frågan uppstå: hvilket är klokast, att
hjälpa dem i sitt eget land i afvaktan på bättre
tider, eller att öfverföra dem hit och här
fullgöra understödsplikten’’ Vi tro det förra vara bäst.
På grund af våra försänkningar i Finland
känna vi så väl de finska typografernas behof
och kunna icke annat än uppmana till en
kraftig hjälp åt Finska Typograttorbundet.
Työhön, toimeen!
Se joka on tarkastanut työväenliikkeen
kulkua ja kehitystä niin meillä kuin muualla, tulee
pian huomaamaan, että vaikkakin tämä liike
kokonaisuudessaan on edistymään päin, ja
vaikkakin työväki järjestymisensä kautta ylimalkaisesti
käsitettynä voittavat paljon parannuksia ja
etuja, niin on kuitenkin tämän liikkeen historiassa
monta lehteä, jotka kertovat onnistumattomista
yrityksistä, joita olisi voitu välttää, jos
alkuval-mistuksiin olisi pantu enemmän työtä, jos ei
mitään olisi jätetty sattuman varaan. Jos tahtoo
saada aikaan varmoja tuloksia, esim. työajan
lyhennystä tai palkkain ylentämistä, niin on teh-
tävä hyvät alkuvarustukset, uhrattava paljon
työtä ja aikaa, jotta onnistuminen olisi varma.
| Jos ken luulee, että parannukset tulevat
itsestään tai saadaan aikaan vaillinaisella työllä, niin
hän pettyy katkerasti. Tärkein työ parannuksien
aikaansaamiseksi on luja ammatillinen
yhteenliittyminen. Ennenkuin se on saatu toimeen, on
turha yrittää esim. maaseututariflin käytäntöön
saamista tai oppilasolojen järjestämistä, jotka
kysymykset nykyään ovat tärkeimpiä.
Kirjaltajaliittomme on jo haarautunut moneen
kaupunkiin, vaan vielä löytyy monta
paikkakuntaa, jossa osastoa ei ole, ja kun olot näissä ovat
mitä kurjimpia ja enimmin korjausta kaipaavia,
niin pitäisi jokaisella olla selvää, että osastoja
mitä pikemmin olisi saatava perustetuiksi näiden
jälkeenjääneiden keskuuteen. Muuten saattaa
käydä niin, että he kokonaan jäävät takapajulle,
ja että ratkaisevana hetkenä saamme heistä koko
joukon pimeitä veikkoja, kokonaisen
»haudankai-vaja"-komppanian. Tätä älköön sanottako
miksikään varjon peloksi, sillä monasti on juuri sen
kautta, ettei laskettaessa näitä ole otettu lukuun,
laskut pettäneet.
Senvuoksi pyytäisin Liittohallituksen
harkittavaksi ehdottaa, että tämän kesän aikana Liiton
kustannuksella lähetettäisiin ulos agitaattori, joka
kävisi joka paikassa osastoja muodostamassa,
missä niitä vielä ei ole. Hänen olisi herätettävä
nukkuneita unestaan saarnaamalla heille
yhteenliittymisen tarpeellisuutta ja todistettava, että sen
markan sijaan, jonka he kuukaudessa maksavat
liiton kassaan, saavat kymmenen sijaan. Ja
varmaa on, että jos kykenevä asiamies lähetetään
kiertämään, niin satoja jäseniä saadaan lisää
liittoomme, .kun tulevat tuntemaan sen tarkoituksen,
anunattilaistemme kaikin puolin kohottamisen ja
sen suuren voiman, mikä yhteenliittymisessä on.
Sillä asian tuntemattomuus eikä suinkaan
vastahakoisuus työtämme kohtaan on heidät tähän
asti erillään pysyttänyt.
R. D.
Pääkaupungin-pakinoita.
Knemmän yksimielisyy ttii.
— Isäntien vastaukset
Vapun-päiväloimi-asiassa. — Lahja
lyömieheltä työmiehelle.
Kuten tiedämme, ovat olot työväenpiireissä
yleensä näinä aikoina olleet hiukan nurjalla
tolalla. Paljon on esiintynyt väärinkäsityksiä,
paljon on ajattelemattomuuden tuottamia tuomioita
langetettu. Vaan kukin on luullakseni kuitenkin
taistellut oman sisällisen — ehkä hiukan
hermostuneen — vakaumuksensa puolesta. Suuret
yhdistykset ovat olleet miltei hajaannustilassa.
Paljon on järkeviksi tunnetuita henkilöitä näiden
rettelöiden kautta kääntäneet selkänsä
työväen-asialle. Ja mikä tähän kaikkeen on ollut
aiheena? Tätä tuskin tarvitsen kysyäkään, sillä
ken ei sitä tietäisi, että aihe tähän
kokonaisuudessaan on ollut meidän nykyisissä tukalissa
valtiollisissa tapauksissa sekä „Työmiesu-lehden
päätoimittajan hra Matti Kurikan onneton
esiintyminen niissä. Osa työväestä on häntä
puolustanut, sekä toiset vastustaneet. Niin ankaraa, kuin
tämä taistelu on ollutkin, luulen kuitenkin tässä
viimein löytäväni yhteisen ja entistä lujemman
sovinnon — kunhan järki saa hiukan levähtää.
Onhan merkit tätä jo hiukan osottaneetkin.
Onneksi ei tämä fanaatillisuuteen menevä
sekamelska kuitenkaan ole saanut suurta
jalansijaa kirjaltajistossa. Olihan sitä tosin
täkäläisessäkin yhdistyksessämme näitä asioita
käsitte-lvnalaisena, vaan katsottiin kuitenkin
terveelliseksi pistää ne »penkin alle". Sillä jos yhdistys
olisi kallistunut toiselle tahi toiselle puolelle, niin
olisi tämä varmaan tuottanut vahinkoa
yhtenäis-tymisaatteelle.
Ikävällä olen kuitenkin huomanut, että
Tampereen kirjaltajayhdistys on sekaantunut tuohon
sotkuiseen vyyhteen. Kai sielläkin on
erimielisyyttä asian suhteen. En tosin moiti sitä, että
tämä yhdistys on erkaantunut sikäl.
työväenyhdistyksestä, sillä onhan sillä syytä jo tämän
huo-neuston ahtaisiin oloihinkin nähden ja
tarvitsem-mehan me itse vielä toistaiseksi kaikki
mahdolliset voimat omien pyrintöjemme palvelukseen sekä
nuoren liittomme lujistuttamiseksi. En
kuitenkaan olisi toivonut tuota nykyään vallitsevaa
»käsikähmää" erkaantumisen syyksi. Jos
joitakuita epäkohtia esiintyisikin pyrinnöissämme, niin
meidän ei tulisi käyttäytyä näin jyrkästi, vaan
päinvastoin sitä suuremmalla innolla ja
kestävyydellä ryhtyä sovinnolliseen työhön asian oi-
kean kannan selvittämiseksi, sillä luottakaamme
siihen, että kyllä .aika haavat parantaa".
Tar-vitsemmehan me työmiehet kaikki toistemme
kannatusta, jos ci muuten, niin ainakin moraalisessa
suhteessa. Sillä eripuraisuus ja vihamielisyys
keskuudessamme tuottaa tappiota pyrinnöillemme.
Siitä kärsii koko työväenaate.
Olen usein tullut huomanneeksi, että kauniilla
sanoilla ja nöyrillä pyynnöillä työväestöltä
esitettyinä ei pitkällekään päästä. Kun täkäläisen
kirjaltajayhdistyksen viime kokouksessa
käsiteltiin kysymystä Vapunpäivänvietosta, niin
päätettiin esittää »alamainen" anomus herroille
kirjapainojen isännille, että he hyväntahtoisesti
myöntäisivät työväestölleen mainitun päivän
iltapäiväksi lomaa. Katsoen siihen suureen
mvötätun-toisuuteen ja hellään huolenpitoon, joita meidän
valtalehtemme kilvan näinä aikoina ovat
esittäneet »kansan alimpia kerroksia" — joihin kai
mekin kuulumme — kohtaan, en epäillvt tämän
pienen anomuksemme täydellistä onnistumista.
Mutta »älä nuolase ennenkuin tipahtaa!" Niin
tässäkin. Tosin useimmista painoista oli tullut
myöntävä vastaus, vaan Nya Pressenin painon
isännistö ei katsonut arvolleen sopivaksi edes
ryhtyä minkäänlaisiin välityksiin yhdistyksemme
kanssa. Tämä tosin ei minua suuresti
’kummastuttanut, sillä eihän tältä taholta ennenkään ole
makupaloja tipahtanut. Tuoreessa muistissa
pysyy vielä sekin, kun »Nya Pressen" uhkasi
riistää meiltä ainoan leivän, jos emme suostuisi
vakituiseen pyhätyöhön.
Tilgmannin liikkeen isännöitsijä käyttäytyi
kuitenkin arvokkaammin siinä suhteessa, että hän
selvin sanoin jos ehkä hiukan kiertelemällä —
ilmoitti ei suostuvansa yhdistyksen pyyntöön sen
johdosta, että tässä liikkeessä työskentelee muka
siksi muutamia yhdistyksen jäseniä, ettei hän
katsonut itseään oikeutetuksi (?!) siihen.
Että olot Tilgmannin liikkeen työväestön
keskuudessa olisivat vielä niin takaperoisella
kannalla, että ainoastaan »muutamat" kuuluvat
liittoon, en tahtoisi uskoa. Mutta jos todellakin näin
on laita, niin sn voi muuta kuin säälintunteella
surkutella näitä pimeitä veikkoja, jotka eivät
vielä ole ottaneet käsittääkseen sitä, että koko
maailmassa, missä työväenolot hiukankin ovat
suotuisalla kannalla, ovat nämä saavutetut
yksinomaan työväestön yhteenliittymisen avulla.
Muistakaa, että se roponen, jonka te uhraatte
yhteisen aatteemme palvelukseen, tulee vielä
tuottamaan teille monenkertaisen voiton. Jos asiaa
hiukankin järkevältä kannalta punnitsette, olen
varma siitä, että miehissä tulette yhtymään
liittoomme.
Niistä suurista jalomielisyyden osotuksista ja
arvokkaista lahjoista, joita on annettu
sanomalehtien lakkauttamisien kautta mahdollisesti
puutteeseen joutuvalle työväestölle, en saata olla
kiitostani mainitsematta. Tosin on tämä — näin
sivumennen sanottuna — »sosialistiselta"
kannalta katsottuna inhimillinen velvollisuus niiltä,
Joilla paljon on". — Mutta sitä valtaavaa
vaikutusta, jota Tervakosken tehtaan työmiehet ovat
lahjallaan minuun tehneet, en saata unohtaa.
Tässä on mitä kauniin kuva siitä, että työmies
niistäkin pienistä roposista, jotka hän aivan
vält-tämättömästi itsekin tarvitsisi, on kuitenkin
valmis auttamaan ehkä suuremmassa tarpeessa
olevaa toveriaan. Olen varma siitä, että tämä
Tervakosken tehtaan työväestön veljellinen
rakkau-denosotus tulee vielä vastaisuudessa kantamaan
kauniita kukkia koko Suomen työväestön
yhtenäis-tymisaatteen vainiolla.
Salems.
Anspråken på en nutida typograf.
Efter en utländsk fackskrift återgifva vi
följande:
’ Det är inom boktryckarkretsar en allmänt
utbredd åsikt, i hvilken vi till fullo instämma, att
det — under det den noggrannare publiken
fordrar tilltalande och artistiska tryckalster — dock
är ganska få af denna publik, som göra klart för
sig hvad som erfordras för att dana en
genomgående duglig typograf, äfven om naturliga
anlag och flit äro ti II fl n n andes. Typografin är icke
ett yrke, där ytlig kännedom någonsin kan
betrygga framgången, ty alla dess detaljer fordra
stor noggrannhet. Om t. ex. en läkare tager fel
i sitt yrke, så begrafvas hans misstag i jorden,
men typografens »bockar" komma i ljuset och
kvarstå som minnesmärken öfver hans
försum-lighet eller okunnighet.
För att vara en god typograf fordras icke
allenast att vara hemma i sättningens mångsidiga
och invecklade teknik: det är äfven nödvändigt
att känna den riktiga behandlingen af färgerna
och deras kombinationer, att förstå sig på
valsarnas rengöring och skötsel, ega en fin
uppfattning af artistens afsikt vid återgifvande at’ illu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
