Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
GUTENBERG.
N:o 5
42
Herrat Turun Kirjapainotaiturien Sairas- ja j
Eläkekassan jäsenet! Valitkaapa minut vaikka
tilintarkastajaksi, niin kyllä minä koetan saada
selville ne henkilöt, jotka eivät siihen kuuluu,
sekä sitten sopivassa tilaisuudessa koetan
nykäistä, jos ei kukaan rupea puuhiani tahi
hiljaisia toimiani estämään.
Kun minulle annettaisiin se kunnia, että
pääsisin tilintarkastajaksi kaikkiin kassoihin,
missä vähänkin olen tekemisissä, niin heti
koettaisin epäkohdat julkisuuteen tuoda. Mutta
kun olen tuollainen nurkissa istuja, etten
uskalla ilman suurta pelkoa joskus suutani avata
ja silloinkin kun huomaan, ettei ole sellaisia |
henkilöitä lähellä, jotka sanoisivat: „mitä si- !
näkin täällä teet, et sinä mitään ymmärrä,
mene kotiin makaamaan !“ Vaan odottaapa vuosi
pari, kun joka päivä kotona harjoittelen
puhuja- ja lausumistaitoa, niin kyllä vielä
hämmästytän Teitä joskus selvällä esiintymisellä.
En silloin tule enään puhumaan „puuta hei- :
nää“, kuten nyt on tapahtunut, kun joskus j
olen uskaltanut jotakin sanoa.
Kirjoittaisin vielä parista asiasta, vaan kun
pelkään, ettei tämäkään tule julkisuuteen, niin
jätän siksi, kun näen jos Gutenbergin toimitus
on pannut arvoa „neroni“ parhaille tuotteille.
Vaan koettakaa Te viime vuotiset kirjoittajat
myös puolestanne auttaa minua, etten yksin
tarvitsisi kirjoittaa, koska osaatte paremmin kuin
minä. En muista nimeänne enään. Pyytäisin
päästä virkaveljeksenne.
Minä.
13 / 2 1901.
Aika olojen mukana. Niin meilläkin. Ollaanpa
uuden vuosisadan toisella puolen kynnystä ja
kohti tulevaisuuden päiviä on meidänkin
tarmolla taisteltava, tämän sataluvun täydeksi
tultua, ammattiamme korkeimmilleen kehittäessä ja
itseämme tietopuolisesti sivistäessä. Totena
pitäkäämme että tällä sataluvulla on kaikkien
meidän .riveissä nykyään elävien jakoko suuren
yhteiskunnan ennen ummistettava silmänsä, kuin
olevan vuosisadan, joka nyt leikataan
alkunumeroilla, eli 1901.
Yhdistyksemme ei tietenkään täällä sentään
„nukkuja“ ota tehdäkseen, vireillähän se on
joka kuukausi sekä vielä useamminkin; —
jos harvemminkin, — ja enitenkin silloin, kuin
ratkaisemattomat asiat selviksi vyyhdeiksi on
jäänyt punomatta ja uudet aatelmana miesten
hermoja vaivaneet niin pitkälle, että aina vaan
uusia asianselvittely- ja yhtesiä pohdintapäiviä
on joutunut mieliin koetella, joko hyväksyen eli
Hyläten vireillä olleet ponnettomat ja
ponnekkaat kysymykset.
Eihän näistä n. s. kuukausikokouksista näy
osaanottakaan olevan laimeaa jäsenien puolelta,
ompa se toisinaan kokolailla vilkastakin ja
kysymykset saavat miltei salaman nopeudella
ratkaisunsa, joten en voi puolestani kuin
yhteisveljenä ja aatetoverina huutaa, että joku suunta
ja aatelma on toivolla näissä aina täytettävä joka
yksimielisyyden verhossa paraiten onnistuneena
voimistuu, joten mottopontena aina pitäkäämme:
~Ä änet yhteiseen kekoomme, korret
haarautuvilta vainioilta keskuuteemme liittomme
tuepylväksi. Tässä riviemme tuki!“ — — — — -—
Laulukunta — niin! Saatiinpa sekin hereille
ja oikein rivakasti ne pojat laulavatkin, eivätkä
suinkaan ääntään halveksi. Harjoituksia pitävät
ahkeraan, ainakin viikossa kaksi. Hyväähän siitä
harjoittamisella tulee; muuta ei voi toivoakaan
ja edistynythän se on kokolailla, vaikka vaan
harjoitusaika on ollut lyhyt, ei täyttä puolta
vuottakaan. Johtajana on urkuri A. Palén.
Samoin on huvitoimikuntamme erinomaisen
innokkaana huvipuoltaan hoitanut. Kahdet
iltamat vaan melkein peräkkäin ja aina onnistuneet.
Onhan tämä — jos uskaltaisi sanoa — jo
vähän taiteellista estetiikkaa. Kuvaelmat kun ovat
olleet kirjaltajien itsejärjestelminä
näyttämöllepanossa, niin onhan tässä kokolailla nykyistä
huvitoimikuntaa kaikilta puolin kiitettävä. Iloa
seuraanne ja iloisampaan mielialaan pitkinä
talviiltoina saattakaa riviemme nuoret että vanhat
ja muut teitä harrastava ja suosiva yleisö.
Urheiluklubilla olisi sopivin aika herääntyä
eloon. Muuta ei ole neuvoa, kun ottaa
esikuvaa Pohjolan nyt juhlivasta luonnosta. Ihan
mielii väkisinkin ottaa hiihtotamineet ja lähteä
taivaltamaan pitkin Suomemme hyistä
valkovaippaa saturikkaaseen hongikkoon. Kutsuuhan
tuo kultakeräkin sinervältä kupulaeltaan jo
luokseen, syleilläkseen lämpenevillä säteillään
elonvoipaisia tunteita.
Urheiluklubin jäsenluetteloa ja pöytäkirjaa
pitävä jäsen kutsukoon kaikki hetimiten
perustavaan iltahetkeen puhaltamaan kuolleesta uusi
eloonherätettyä urheiluseura. Ainakin toivoo tätä
moni ja kuitenkin toverinne
Antero.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
