Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
N:o 6
GUTEN B E R G
53
maan, kun ei ole varoja heti paikalla
tarvittavaa määrää liikkeen alottamiseen panna.
Toinen vähän helpompi ala luullakseni olisi
kustannusyhtiöiden perustaminen kirjaltajain
keskuudessa. Siihen ei tarvittaisi kovinkaan
suuria summia, mutta voitaisiin sillä ehkä
hiukkasen poistaa ajottaista työnpuutetta.
Yksityisiä yrityksiä tässäkin suhteessa on
joskus tehty ja ovat ne joskus osottautuneet
kannattaviksikin, joskin taasen toisinaan ovat
tappiotakin tuottaneet. Yksityisille pienemmätkin
tappiot tekevät tuntuvan vahingon, jotavastoin
yhtiölle ne eivät suuriakaan tuntuisi.
Kaarlo Halme & kunipp. kustannuksella on
täällä Tampereella tänä vuonna alkanut
ilmestyä historiallinen romaani nimeltä „Kuningatar
Filippa“. Teos ilmestyy 25:ssä kaksoisvihossa,
maksaen 25 p. kaksoisvihko. Mikäli olen
kuullut, ei teos tähän asti ole saanut siksi suurta
tilaajamäärää, jotta se ilman tuntuvaa tappiota
voisi kokonaisuudessaan ilmestyä. Kehoitan sen
vuoksi aiv. Gutenbergin lukijoita tilauksillansa
ammattitoveria avustamaan .
Louske.
Oulu. (Helmikuulla 1901.)
Pitkälti on aikaa kulunut siitä, kun viimeinen
kirje Oulusta oli arv. Gutenbergin palstoilla.
Ori ehtinyt vuosisatakin mailleen painua, se
vuosisata, jota olimme itserakkaudessamme
tottuneet pitämään keppihevosenamme —
sivistyksen, tieteiden ja taiteiden huippuaikana —
kauhistuen kaikkea mikä teossa muistutti meille
entisiä pimeitä aikoja, ryhtymättä kuitenkin ani
harvoin poistamaan sitä kaikkea, mitä meidän
icjmen vuosisadan hermostuneet elimemme
eivät jaksaneet sulattaa.
Niin. Nyt on alkanut uusi vuosisata.
Paljon on vielä pimeyttä, paljon pahaa pois
perattavana. Mutta kun huomaamme jotakin
vanhaa „hapatusta“, älkäämme ihmetellen
huudahtako, kuten edellisen vuosisadan lopulla, että
tuonlaista vielä voi olla ja tapahtua 20:llä
vuosisadalla, vaan poistakaamme se mikä
poistettavissa on, sillä aika ei voi parantaa mitään
pahaa ellemme siihen itse kajoa. —
Painostuttavalta tuntuu elämä täällä Oulussa,
synkältä näyttää tulevaisuus. Rivimme, jotka
eivät koskaan ole kovin taajat olleet, näyttävät
nyt pelottavasti harvenevan. Väsyvät vanhat
voimat, rauhaa tahtovat . . .
Mutta väistyköön vaivanen rintamasta!
Uinukoon ! — Vetäköön unta rauhaisaa niin kauan
kun haluttaa, vaan varokoon, ettei ole liian
kauan torkuksissa ollut. —
Silloin, kun tariffiasia oli käsittelyn alaisena,
oli jokainen mies paikallaan. Siihen kuitenkin
voimat väsähtyivät. Sanovat syyksi mikä
mitäkin ; pääsävel on kuitenkin se, että olisivat
tahtoneet taistella. Mutta epäilen semmoisia
miehiä, jotka pelkästä taisteluhalusta jo niin
lamautuvat, että kestäisivätkö he, jos todellinen
taistelu tulisi. Jokainen ajatteleva toveri ei paheksu
liittohallituksen menettelyä tariffiasian suhteen,
vaan pitää sen paraana. Mutta se ei ollut
kaikkein mieleen. „Pois nyt joutaa koko liitosta,
kun senkin tariffiasian niin nolosti kävi“,
sanovat he. — —
Toverit! Pois turhamaisuus! Yhteistyössä
011 voimamme. Yhteistyötä meidänkin on
tekeminen, olkoonpa sitten „sota“ tahi „rauha“.
Paljon on työalaa keskuudessamme.
Pyrkikäämme parannuksia tekemään sisästä päin ja
sitten vasta, kun näemme omat vikamme
paranneina, oman joukkomme eheänä,
ruvetkaamme taisteluun — tekin taisteluintoiset —
ulkoapäin ahdistavia vihollisiamme vastaan.
Vuosikokous oli Oulun kirjaltajayhdistyksellä
tammik. 27 p:nä. Puheenjohtaja hra H. V.
Marjamaa heti kokouksen alussa pyysi eroa
virastaan, mikä hänelle myönnettiinkin.
Puheenjohtajaksi valittiin vähäisen väittelyn perästä hra H.
H. Karhu. Jäseniksi johtokuntaan
eroamisvuorossa olevien hrojen K. M, Astrénin ja E.
Ockenströmin tilalle valittiin hrat O. Wilmi ja
Fr. Pesonen sekä hra Marjamaan sijaan hra
Juho Timonen.
Aikomukseni oli tässä muutamalla sanalla
kajota kirjapaino-oloihinkin täällä Oulussa. Niistä
sietäisi paljonkin puhua, vaan eihän yhteen
kirjeeseen mahdu kaiken maailman asiat.
Koetan nyt kuitenkin aluksi ottaa muutamia
epäkohtia pohdittavaksi.
Kirjapainoja täällä voi sanoa
„lastenkasvatuslaitoksiksi“ paremmin kuin kirjapainoiksi.
Huippuunsa noussut likakilpailu on vaikuttanut
sen, että taiturimäärää on täytynyt supistaa
samassa määrässä kun oppilaita on lisää otettu.
„Ei kannata pitää kallispalkkaista työväkeä“,
sanovat muutamat isännät. Ja luonnollistahan
se onkin, kun työtä tehdään pilahintoihin.
Sitä asiaa eivät kai nämät arvoisat isännät
ajattele, että työt oppilasten käsiin joutuneina ka-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
