Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
loin, kuin lumireki oli kovimmassa vauhdissaan,
kuului matkan päästä kirkasta, yksitoikkoista
kellon kalahtelemista, osoittaen, että joku
matkustavainen astuttain kaalatti pitkin tietä.
Seis! huusi vanha Matti, tulee vastaan
matkustavaisia; tie on kaita.
Ei, ajetaan vielä vähä matkaa, matkustaja on
vielä kaukana, vastasivat Tobias ja pojat,
kiiruhtaen huohottavia hevosia. Vanhuksen
vastusteleminen ei kuulunut siinä hälinässä. Nyt olivat
hevoset vauhdissa. Yhä likemmäksi lähestyi
lumireki sitä paikkaa, jossa matkustaja näytti tien
polvekkeessa olevan kiini lumessa. Nyt ei enää
ollut aikaa pysäyttää hevosia. Ei ollut muuta
keinoa kuin kääntää syrjään niin hyvin, kuin
kävi päinsä. Pois tieltä, kirottu vetelys, pois tieltä,
jaarikka, huusi nuori Tobias ensin suutuksissaan,
sitte peloissaan, pois tieltä, maantieveijarit!
Mahdotonta, matkustaja raskaine, niinimatoilla
peitet-tyine kuomuineen ei päässyt mihinkään, eikä
aikaakaan. niin lumireki jo törmäsi kuomurekeen.
Kuomureki sysäytyi ylös hangelle, siivet ja aisat
katkeilivat ja matkustajan hevonen vahingoittui
rinnasta. Siinä oli selviämätön sekasotku
hevosia, ajokaluja ja miehiä, kaikkia ryöppyävän lumen
vallassa. Keskellä sekamelskaa alkoi Jalo tulla
levottomaksi. Kuin kuomureen ovi viimein saatiin
auki ja neuvoton kuski veti matkustajan sieltä
ulos, oli hän puoli tukeuksissa suuttumuksesta ja
ilman puutteesta. Hänet huomattiin itse
kirkkoherraksi. Saatuaan viimein kyllin hengitetyksi
alkoi hän:
Vai niin, kirottu vetelys, ‘sanotko sinä
vete-lys minulle, kirkkoherralle. Kirottu juttupukarin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
