- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
25

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

astaan neljän tynnyrin kylvö, avasi hän maakaupan.
S© menestyi hyvin, hän kun oli siihen aikaan
ainoa kaupan harjoittaja koko. pitäjässä.
Muutamissa vuosissa pääsi hän varakkaaksi mieheksi,
josta suurin kiitos tuli Leenan säästäväisyydelle
tai ahneudelle, kuten naapurit sanoivat. Jos
Tobias olisi hoitanut puotiansa ja pientä
maanviljelystänsä kunnollisesti, olisi hän epäilemättä ollut
oikein rikaskin, mutta hän oli joutunut erään
kiihkon valtaan, jota kyllä käy käsittää vanhassa
kuskissa. Hän oli hevoskauppias. Hän, osti, möi ja
huijasi hevosia, oli kaikissa kilpa-ajoissa
Kuopiossa, Viipurissa, Hämeenlinnassa, jopa
Vaasassakin. Jokainen urheilija koko maassa tunsi
iloisen hevoskauppiaan Tobias Pullisen, ja monta
sukkelaa kujetta kerrottiin hänestä, miten hän osti
huokeasta ja möi kalliista sekä petteli venäläisiä
hevoskauppiaita ja suomalaisia urheilijoita. Niin
ihan eheä hänen hyvä nimensä ja maineensa ei
ollut, vaikka kukaan ei juuri tiennyt mitään
erittäin pahaakaan rikosta, mutta maljojen ja
konjakin ääressä vilkkaan kilpa-ajon jälkeen ei pidetty
niin tarkkaa lukua, ja kuin Tobias itse, milloin
joku viittasi sinne päin, ei ollut-lainkaan
arkaluontoinen, niin sai kaikki mennä kaupalleen.

Näin ollen jätti hän kotinsa ja talonsa
kaikkineen oman onnensa nojaan, ja onnipa oli, että
hänen vaimonsa kovin kourin piti kiinni vaivalla
ansaituista markoista eikä oikeastaan koskaan
ilmaissut Tobiaalle, minkä verran hän oli pannut
talteen arkun pohjalle.

Siellä istui Helena eli Leena, kuten häntä
sanottiin, eräänä maanantaina aamupäivällä
puoti-kammarissaan tuvan ja puodin välillä. Pieni huo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0033.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free