- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
53

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Mutta tällä kertaa oli hän jättänyt ohjat
Tylly-län Kustaalle, joka oli kaikkein paraimpia
hevos-tuntijoita ja taitavimpia ajajia tuossa suurista
hevoshuijareista ja taitavista ajajista niin rikkaassa
Mäntyharjussa, ja se asia se saattoi Tobiasta vähän
arvelemaan.

Yaro Yilpasta, oli kreivi sanonut mennessään
takaisin lavalle, ja vaikka Tobias näytti levolliselta
kuten tavallisesti, oli hänellä kuitenkin
vastenmielistä epävarmuuden tunnetta. Hän pureksi
sikariansa, katseli sitä pari kertaa, sylkäsi pontevasti
ja jätti Jalon ohjat erään vieressä seisojan käteen,
samalla kääntyen Bitshokin puoleen, joka yhä vielä
seisoi katselemassa oritta.

Tule, Ivan, mennään katsomaan Yilpasta, sanoi
hän iskien silmää venäläiselle. Ivan iski silmää
vastaan ja niin he menivät vähän matkaa lavan
ohitse siihen paikkaan, jossa ihaileva ihmisjoukko
oli Vilppaan ympärillä piirinä, vielä tiheäinpänä
kuin Jalon ympärillä jos mahdollista.

Vilpas näytti olevan kaikkein paraimmalla
pyhätuulellaan. Se päristeli, kuopi kiihkeästi
kavioillaan ja hieroi silloin tällöin päätänsä Tyllylän
Kustaan turkin hihaan. Kustaa seisoi levollisena,
ohjakset huolettomasti kädessä, taputti välistä
Vilpasta kaulalle ja piti koko ajan piippunykäänsä
uskollisesti suupielessä.

Nyt tunkeutuivat Tobias ja venäläinen esiin
ihmisjoukon lävitse. Venäläinen antoi heti kättä
Tyllylän Kustaalle, jota hän nyt jo oli monta vuotta
tavannut jok’ ainoilla markkinoilla, missä vain itse
oli ollut, ja alkoi vilkkaasti puhella, johon ajaja
kuitenkin aina vastasi jotenkin yksikantaan.
Hänen huomionsa oli näet kiintynyt Pulliseen, joka

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0061.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free