- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
69

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

köinen, aina uusimuotoinen, milloin välkkyvän
kirkas kuin juokseva metalli, milloin aaltojen ja
kuohun vallassa.

Siinä on lavein näköala, kuin missään on
Suomen manterélta. Saaria ja luotoja tapaamatta
voi tästä purjehtia Nargön ja Yironmaan välitse
ihan suoraa suuntaa Itägötinmaan rikkaalle
rannalle.

Nyt oli ranta autiona, huvilat tyhjinä,
ikkunat ja ovet lukittuina. Villiviini kuistien
ympärillä oli kääritty oljilla ja niinimatoilla;
kaprifo-lium makasi havujen ja lumen peitossa, nähden
unta kesätuulista ja linnun laulusta, auringon
valosta ja helteisistä heinäkuun päivistä.
Ruusupensaat seisoivat okaisina, varret yhteen sidottuina.
Mutta kuin kesä tulee ja Pietarin kaunis maailma
levittelee suurten humisevain honkain alla
rikin-kukon-purstoansa harsopuvussa, kevyessä kuin
hämähäkin verkko, karttuunissa, kirjavassa kuin
meissen-poslini, suojana japanilaisia päivänvarjoja,
suuria kuin jättiläistulpaanit, omituisia Trouvillen
hattuja, sekä kuka missäkin tallipojan puvussa;
kuin hieno-ihoisia, mustasilmäisiä naisia ja
hoikkia, kaunisvartaloisia nuoria ipiehiä kävelee
huolellisesti puhdistetuilla käytävillä ja
harvaruohoi-silla nurmikoilla; silloin antaa viiniköynnös varjoa,
kaprifolium suloisinta tuoksuansa ja ruusupensas
koreilee kauneimmassa kukoistuksessaan. Mutta
siihen oli vielä pitkä aika, sillä nyt oli vasta
aikainen kevät, niin aikainen, että vielä» ei ollut
kuulunut leivoakaan.

Vielä oli meri jäässä, kuin nuori Tobias
Pullinen tuli tänne hevosineen isänsä vanhalta
ystävältä etsimään työtä. Ja työtä jäällä oli^enim-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0077.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free