- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
91

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

No hänpä on lämmittänyt itselleen saunan
kuumaksi, sanoi kestkieväri vastahakoisesti. Adam,
missä sinä olet? tule pois, Adam!

Adam pisti päätänsä ulos ikkunasta ja näytti
hyvin peljästyneeltä. Porstua on tulessa, minun
vaatteeni ovat jo palaneet ja ikkuna on liian pieni,
minä en mahdu ulos; paras on minun olla täällä,
missä olen, mutisi hän vielä hitaasti ja veti päänsä
pois. Tobias juoksi heti esiin, siepattuaan
jostakin käsillä olevan kirveen, rikkoi ikkunan
kehyksen ja, savun tuprutessa yhä mustemmin sekä
kipunain lennellessä kuin ilotulituksesta taivasta
kohti, paukutteli pihtipieliä, jotka, jo vanhat ja
hauraat, helposti murtuivat ja putosivat rymähtäen
sisään. Tule nyt ulos, Adam! huusi hän. Liekki
leimusi jo katolla, mutta ei mitään Adamia
näkynyt. Tobias ja kaksi rohkeinta nuorta miestä ryömi
ikkunasta sisään, ja heti nostettiin voimaton,
puoleksi tukehtunut Adam ulos; mutta tuskin saatiin
Adamin leveä, alaston ruumis lasketuksi maahan,
kuin ihmetyksen ja peljästyksen huuto sai jokaisen
unhottamaan tulipalon ja katselemaan alastonta,
puoli kuollutta miestä. Hänen leveässä,
vahvalihak-sisessa seljässään oli veripunalla kirjoitettuina, että
hän oli tehnyt jonkin häpeällisen rikoksen. Selkä
oli kirjavanaan punaisia ja sinipunaisia naarmuja
ja arpia haavoista, joita piiskarin raipat olivat
siihen piirrelleet. Nyt, kuin kuumuus oli vetänyt
enemmän vertä ihoon, näytti melkein siltä, kuin
vanhat haavat olisivat jälleen auenneet ja
tiukkuneet vertä.

Ahaa, poikaseni! sanoi Jurvelin tyytyväisesti,
niinkö sinun asiasi ovatkin; no, nyt minä kyllä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0099.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free