- Project Runeberg -  Hihhuleita : Kuvauksia itä-suomesta /
135

(1890) Author: Jac Ahrenberg Translator: Aatto Suppanen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Henki on vuodatettu hänen sieluunsa, tuntenut
esimakua taivaan armosta ja autuudesta, joka
pakottaa häntä ylistämään Herraa.

Anni istui lähinnä Tobiasta ja kuunteli hyvin
tarkkaavasti, kasvot hehkuvina, opettajan sanoja,
ja kuin hän puhui vainosta, „sillä niitähän pitää
tuleman", teki hän sydämmessään lupauksen, että,
sanokoonpa hänen Mattinsa mitä hyvänsä, hän ei
huoli mistään väkivallasta eikä mahtikäskystä,
vaan pitää kiinni opista ja sanasta. Silloin tällöin
tapasi hän Tobiaan katseen, ja hänestä näyttivät
ne sinisilmät loistavan kuin välkkyvät tuulastulet
pimeänä syysyönä. Oli loistoa ja syvyyttä hänen
silmissään, sellaista, että hän ei ollut koskaan
ennen nähnyt.

Nyt olivat ukkospilvet ehtineet nousta ylös
keskitaivaalle ja niiden alle valui laskeutuvan
auringon paiste onnettomuutta ennustavana,
vasken karvaisena valona, joka hiukan siveli pilvien
laiteita ja teki syvemmät paikat vain sitä
mustemman ja uhkaavamman näköisiksi. Tupaan tämä
valo levitti kamalan kajastuksen kuuntele vien ja
rukoilevien päälle, niin että toiset paikat
hehkuivat, toiset olivat pimeinä, mustansinisinä; kaikki
näytti, kuin olisi oltu keskellä tulipaloa, kunnes
Anni hiljaa nousi ja sytytti lampun. Ukkonen
jymisi melkein lakkaamatta. Saarnaaja,
innostuneena hetken juhlallisuudesta, mahtavista sanoista
ja luonnon suurista voimista, jotka nyt
valmistautuivat taisteluun, oli juuri lopettanut puheensa
ja kääntynyt seurakunnan puoleen, kysyen, kuten
hihhuleilla on tapana, eikö kukaan tuntenut
itsessään pyhän Hengen voimaa, eikö se henki ketään
pakottanut . . . silloin, yht’ äkkiä kiskaistiin ovi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Dec 10 07:00:20 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/hihhuleita/0143.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free