Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ehkä, äiti, mutta nyt se jo on liian myöhä.
Pitkä kevätpäivä sammui kullan hehkuna.
Lamppu sytytettiin Reijosen tuvassa, ja hämärissä
kokoutuivat veljet ja sisaret ahtaalta tuntuvaan
huoneesen. Kuin kaikki olivat koossa, suljettiin
ovi huolellisesti. Tavaton aika ja paikka, Keijosen
tupa, hänen, joka oli päämiéhénä vastustamassa
pyhiä, teki kokouksen erittäin juhlalliseksi. Nuori
saarnaaja ja hänen vanha äitinsä istuivat tuvan
perällä uunin vastapäätä. Tobias puhui vapaasti,
jopa innokkaastikin, mutta hänen käytöksessään
oli jotakin, joka muuten on tavallista kaikilla,
joiden mielessä vallitsee yksi ainoa ajatus, yksi tunne:
hän näytti miettivältä, hajamieliseltä. Silloin
tällöin katsahti hän Anniin, joka yhä vain selaili
virsikirjaa. Äiti Leena seurasi tarkkaan poikansa
sielun liikettä.
Kas niin, poikani, sanoi hän viimein.
Tobias kalpeni ja nousi. Vaikealta se tuntui,
hänen kurkkunsa oli kuin kiinni puserrettu, hän
nieli moneen kertaan ja viimein lyhyen vait’olon
jälkeen alkoi puhua vähän vapisevalla äänellä:
Veljet ja sisaret. Minä tunnen syvällistä
pakotusta tunnustamaan suurta syntiä, johon me,
johon minä . . .
Hänen puhettaan keskeytti kova jyskytys
oveen. Anni hypähti ylös kuin peljästynyt pyy,
juoksi Tobiaan luo ja asettui hänen eteensä., Nyt
kuului Matti Keijonen kiroten ja uhaten
jyskyttävän ovea. Ovi auki, minä käsken. Etkö kuule,
Anni, minä se olen, sinun isäntäsi, ja hän
pau-kutteli koko voimallaan. Oletteko hullut vai
kuurot. Jos ette avaa ovea, lyön minä sen pirstaleiksi
ja tapan jok’ ainoan teistä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
