Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kesä ja Syyslukukausi 1925
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4-6 Elämän auetessa
alkuperä on häipynyt muinaisuuden aamuhämärään. Olemme
leikkineet kaikki illat siellä Ahtialassa.
Ahtialassa on omenapuut täynnä omenoita, ja Lea ja minä
kävelemme puutarhassa ja nautimme elämästä, omenoista ja
kukista — asterit kukkivat parhaillaan suurenmoisessa
väriloistossaan, hajuhernepenkit tuoksuvat pitkän matkan päähän.
Ja vanhat kyhmyiset omenapuut taipuvat omenain painosta
maahan.
Olga ja isä ovat olleet aikoja poissa. Kaikki oikeat kahvelit
ovat pakatut, ja me syömme nykyään vain puuroa, voita ja
perunoita — viimeksi mainituita kolmepiikkisillä
mustavarti-silla kahveleilla, joita minä rakastan. — Minä olen nyt niin
kauhealla kirjoittamistuulella ja en voi kuitenkaan kirjoittaa
enempää. Tavarani ovat pakkaamatta, ja nyt alan lentää.
Voi, kesä, ihana, lämmin, kultainen kesä on lopussa.
3. 9. 1925. Keskiviikko.
Tänään on ollut ensimmäinen todellinen koulupäivä. Sain
kauniin alun lukukaudelle, sillä unohdin lukukausitodistuksen
kotiin ja saan mennä tässä kauheassa koiranilmassa viemään
sitä Frekalle. Onneksi unohti Kaijakin, ja me menemme
yhdessä sinne.
Olin todella vähän liian vallaton tunnilla, ja riitaannuimme
Lean kanssa. Olin ottanut Lean lainaaman »Trixin
nuoruusvuodet» mukaani kouluun — minulla oli näet vapaatunti —
ja tunnilla järjestellessäni kirjoja panin Trixin sen enempää
ajattelematta päällimmäiseksi. Samassa tuli opettaja pulpettini
luo ja rupesi selailemaan sitä. Hänen vielä ollessaan tässä
hommassa, nauratti minua joku — en muista nyt mikä asia —
ja kikatin noin kaksi sekuntia. Silloin opettaja kopautti
minua kirjalla päähän ja sanoi, että ennen olen istunut paljon
kiltimmin, mikä ei kylläkään ole totta. — Tunnin loputtua
Lea selitti, että hän on lainannut minulle kirjojaan lukeakseni
niitä kotona eikä viedäkseni kouluun. Ja oli kauhean
suuttunut ja sanoi, että on hävytöntä viedä toisten kirjoja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
